Väitös



Yliopistologo


Yhteiskuntatieteiden lisensiaatti Jouko Nikulan väitöskirja

From State-Dependency to Genuine Worker Movement? The Working Class in Socialism and Post-Socialism (Valtioriippuvuudesta aitoon työläisliikkeeseen? Työväenluokka sosialismissa ja post-sosialismissa)

tarkastetaan perjantaina 6.6.1997 klo 12 Tampereen yliopiston luentosalissa AI, Kalevantie 4.

Vastaväittäjänä on tohtori Vera Kabalina Venäjän tiedeakatemiasta. Kustoksena toimii apulaisprofessori Raimo Blom.

Oppiaine: Sosiologia



Väitöskirjassa tutkitaan työväenluokkaa sosialismissa ja post sosialismissa, sen rakennetta ja asemaa. Tutkimuksen lähtökohtana on perinteisen totalitarismiteorioiden antaman tulkinnan kyseenalaistaminen: työväenluokka sosialismissa ei ollut vain homogeeninen massa, joka oli atomisoitunut ja passiivinen, vaan se oli moniulotteisesti sisäisesti jakautunut tulojen, uramahdollisuuksien ja useiden työhön liittyvien piirteiden suhteen.

Tutkimuksen painopiste on työväenluokan mahdollisuuksissa vaikuttaa ja toimia kollektiivisesti sekä työläisten yhteiskunnallisissa asenteissa. Keskeinen tulos on että neuvostotyyppisessä työorganisaatiossa työläisillä ei juurikaan ollut mahdollisuuksia vaikuttaa omaa työtään tai työpaikkaansa koskevaan päätöksentekoon tai puolustaa omia etujaan. Työläisten vaikutuskanavat olivat luonteeltaan epävirallisia ja perustuivat työläisten ja johtajien välisiin molemminpuolisiin riippuvuussuhteisiin, joita neuvostotyyppisen talouden tyyppilliset ongelmat tuottivat. Työläisten osalta tämä riippuvuus näkyi eri työläisryhmien erilaisina mahdollisuuksina saada etuja itselleen, yritysjohdon osalta riippuvuus näkyi paternalismina suhteessa työläisiin; yritysjohto ja työläiset muodostivat kollektiivin, jonka eduista huolehti yritysjohto. Ammattiyhidstyksillä tässä oli ainoastaan välittävä rooli.

Toinen puoli tutkimuksesta käsittelee työläisiä post-sosialistisissa maissa, erityisesti Venäjällä, Virossa ja Latviassa. Tämän jakson ydintulos on se, ettei sosialismin sortuminen ja markkinatalouden kehityksen alku ole merkinnyt entisten käytäntöjen ja rakenteiden täydellistä katoamista, vaan niiden osittaista lujittumista toisella perustalla. Venäjällä paternalismin säilymistä ylläpitää omaksuttu yksityistämismalli, jossa yritysjohdolla ja työläisillä muodollisesti on tasavertainen asema ja yhteiset intressit yritysten omistajina, kun taas Virossa ja Latviassa paternalismi rajoittuu vanhoihin, valtion omistamiin laitoksiin ja uusissa, yksityistetyissä yrityksissä käytäntönä on yrityskohtainen sopiminen.

Yhteistä Venäjälle, Virolle ja Latvialle on ammattiyhdistysliikkeen heikko asema, työläisten syvä epäluottamus ammattiyhdistyksiin sekä epätietoisuus siitä, mitä tehtäviä ammattiyhdistysten tulisi hoitaa ja mitä hyötyjä ammatillisesta järjestäytymisestä voisi olla.

Sosialismin katoaminen ei myöskään merkinnyt vanhojen epätasa-arvoisuuksien täydellistä katoamista, vaan ne jaot, joita työläisten välillä ilmeni sosialismin aikana, ovat pääosin säilyneet ja niiden rinnalle on muodostunut uusia jakolinjoja mm. omistusmuodon ja koulutuksen mukaan.

Tutkimus päättyy arvioon niistä tekijöistä, jotka ovat normaalien työmarkkinasuhteiden kehityksen esteinä ja niistä edellytyksistä, jotka mahdollistavat ammattiyhdistysliikkeen kehityksen työläisten etujen puolustajana ja yhtenä toimijana yhteiskunnallisen tasa-arvon ja demokratian edistämisessä.

Lisätietoja: Jouko Nikula, työpuh. (03) 215 6568, kotipuh. (09) 636 678


Väitökset
Tampereen yliopiston tiedotus
Tampereen yliopisto