Väitös



Yliopistologo


Yhteiskuntatieteiden lisensiaatti Ilkka Mäkisen väitöskirja

"Nödvändighet af LainaKirjasto": Modernin lukuhalun tulo Suomeen ja lukemisen instituutiot

tarkastetaan torstaina 5.6.1997 klo 12 Tampereen yliopiston luentosalissa AI, Kalevantie 4.

Vastaväittäjinä ovat professori Yrjö Varpio Tampereen yliopistosta ja filosofian tohtori Eeva-Liisa Lehtonen Helsingin kauppakorkeakoulun kirjastosta. Kustoksena toimii professori Pertti Vakkari.

Oppiaine: Informaatiotutkimus




Mikä on Suomen kirjastojen menestyksen historiallinen tausta? Lukemiskulttuuria ei polkaista maasta käden käänteessä, vaan sillä on pitkät juuret ja sen versot ulottuvat uusiin välineisiin asti. Sama kansa, joka 1800-luvulla oppi tarttumaan kirjaan, tarttuu 2000-luvun kynnyksellä empimättä myös kännykkään tai näpäyttää tien auki tietoverkkoon. Ilkka Mäkisen väitöskirja kertoo siitä, kuinka Suomen kansan luku- ja tiedonhalun perustukset laskettiin. Tarina alkaa Keski-Euroopasta uuden ajan alusta. Modernin ihmisen tunnusmerkkeihin alkoi kuulua lukeminen muutenkin kuin pakosta. Saksassa lukeminen ryöstäytyi koko kansan huviksi niin, että kauhistuneena puhuttiin "lukuvimmasta". Lukuvimman pelko ja lukuhalun toivo taistelivat ihmisten mielissä myös Suomessa.

Lukuseurojen ja lainakirjastojen leviäminen osoittaa tien, jota pitkin lukuhalu tuli Suomeen. Jo 1 600-luvun lopussa Turun Akatemian opettajat ja kaupunkien porvarit tilasivat yhteistuumin sanomalehtiä. 1760-luvulla toimi Etelä-Pohjanmaalla lukupiiri, jonka jäsenet hankkivat kirjoja ja kierrättivät niitä keskuudessaan. V. 1794 perustettiin ensimmäinen "täyden palvelun" lukukirjasto Vaasaan ja myöhemmin niitä syntyi yli tusinalle paikkakunnalle ympäri Suomea.

Tutkimuksessa seurataan kirjastojen ja muiden senkaltaisten instituutioiden kehityksen ohella lukemisesta ja kirjastoista käytyä keskustelua 1 870-luvulle. Lukeminen ja kirjastonkäyttö voitiin nähdä kaikille kansalaisille mahdollisena ja suotavana toimintana vain, jos oli sopivia tapoja puhua näistä asioista. Suomen säätyläiset omaksuivat lukuhalun pitkän ajanjakson kuluessa, 1600-luvun lopulta 1800-luvun alkuun, ja alkoivat lopulta pitää sitä itsestään selvänä ominaisuutenaan. Samantapaisen lukuhalun olettaminen rahvaassa vaati intensiivisen keskustelun 1 800-luvulla. Vuosisadan puolivälissä periaatteelliset epäilykset lopulta raivattiin tieltä ja niin lukuhalusta ja kirjastojen käytöstä tuli mittari, jolla kansan sivistystasoa mitattiin - kuten tehdään vieläkin.

1800-luvulla lukuhalu valjastettiin Suomen kansallisen liikkeen palvelukseen. Sitä määrittelivät omalla tavallaan niin kansankirjastojen esitaistelija viipurilainen kauppa-apulainen J. Pynninen, kansallisfilosofi Snellman kuin poliittinen johtaja Yrjö Koskinenkin. Ajatuksia herättävää on se, että ei erityisen edistyksellisenä pidetty arkkipiispa Edvard Bergenheim polkaisi Krimin sodan jälkeen käyntiin ensimmäisen valtakunnallisen kansankirjastojen perustamiskampanjan. Käytännön toteuttajina olivat ennen kaikkea nuoret, ihanteelliset papit, kuten August Cygnaeus, jonka muistiinpanoista kirjan otsikossa oleva huudahdus lainakirjaston välttämättömyydestä on peräisin.

Ilkka Mäkisen teos on ensimmäinen kokonaisesitys Suomen yleisten kirjastojen varhaishistoriasta eli siitä, kuinka lukeminen ja kirjastot alkoivat valloitusretkensä Suomessa.

Lisätietoja: Ilkka Mäkinen, työpuh. (03) 215 6971, kotipuh. (03) 374 9656.


Väitökset
Tampereen yliopiston tiedotus
Tampereen yliopisto