Väitös



Yliopistologo


Lääketieteen lisensiaatti Jaakko Herralan väitöskirja

Asthma, inhaled corticosteroids and bone (Astma, inhaloitavat kortikosteroidit ja luusto)

tarkastetaan lauantaina 7. kesäkuuta 1997 klo 12 Tampereen yliopiston lääketieteen laitoksella, Teiskontie 35.

Vastaväittäjänä toimii dosentti Matti Välimäki Helsingin yliopistollisesta keskussairaalasta. Kustoksena on professori Markku M. Nieminen.

Oppiaine: Keuhkosairausoppi



Astman tärkein lääkehoito on nykyisin keuhkoihin hengitettävät kortisonisumutteet. Niiden käyttö ja lääkäreiden määräämät annokset ovat kasvaneet viime vuosina. Englannissa kortisonivalmisteiden käyttö keuhkosairauksissa on kolmen vuoden aikana kasvanut 75%. Yhtä tablettikortisonireseptiä kohden kirjoitetaan peräti 40 kortisonisumute-reseptiä. Vuosia säännöllisesti jatkuneen suuriannoksisen kortisonitablettihoidon tiedetään aiheuttavan osteoporoosia. Entä kun samaa ainetta hengitetään keuhkoputkistoon - kehittyykö osteoporoosi? Entä sitten kun on välttämätöntä käytää kortisonitabletteja vuosia, onko mitään uutta lääkehoitoa, jolla estää osteoproosin kehittyminen? Näitä asioita tutkittiin Tampereen ja Turun alueen astmaatikoilla.

Tutkimuksessa todettiin inhaloitavien kortisonisumutteiden aiheuttavan epäedullisia muutoksia luuperäisiin verinäytteisiin. Kuitenkin kun mitattiin vuoden ajalta luuston todellisia tiheysarvoja, ne eivät laskeneetkaan kuten aiemmin on ajateltu. Itse asiassa kävikin niin, että inhaloitavat kortisonisumutteet takasivat astmaatikolle hyvän astman tasapainon, joka mahdollisti fyysisen liikunnan toteuttamisen ilman hengenahdistustaipumusta, jolloin luustokin pysyi hyvänä. Näin ollen inhaloitavien kortisonisumutteiden mahdolliset vähäiset haitat ilmeisimmin peittyvät. Tutkimus antoi vankkaa taustatukea käyttää inhaloitavia kortisonisumutteita astmaatikoilla kohtuullisilla annoksilla ilman suurempia sivuvaikutuksia luustoon.

Osa astmaatikoista joutuu välttämättä käyttämään vuosia jatkuvaa tablettikortisoni-hoitoa. Tähän asti on ollut erittäin vähän mahdollisuuksia estää näillä potilailla osteoporoosin kehittymistä lääkkeellisesti. Bisfosfonaatit ovat uusi lupaava lääkeryhmä. Klodronaatti on tähän ryhmään kuuluva aine, jota on aiemmin käytetty syövän luustometastaasien hoitoon. Klodronaatin tehoa luuston haurastumista estävänä lääkkeenä testattiin astmaatikoilla. Luuston tiheysmittaukset osoittivat, että kortisonin aiheuttamassa luuston haurastumisessa voidaan klodronaatilla hidastaa luuston lisähaurastumista. Bisfosfonaattien asema ei vielä ole vakiintunut osteoporoosin hoidossa, mutta ne tarjoavat varsin lupaavan uuden hoitomuodon.

Lisätietoja: Jaakko Herrala, työpuh. (03) 247 5111, kotipuh. (03) 377 4146


Väitökset
Tampereen yliopiston tiedotus
Tampereen yliopisto