Väitös



Yliopistologo


Kasvatustieteiden lisensiaatti Vesa Huotarin väitöskirja

Järjestelmärakenne koulutuksessa - Kriittisen realismin tutkimusohjelma kasvatustieteellisessä koulutusjärjestelmätutkimuksessa

tarkastetaan perjantaina 13 kesäkuuta 1997 klo 12 Tampereen yliopiston Pyynikin kiinteistön luentosalissa B 332, Pyynikintie 2.

Vastaväittäjänä toimii professori Risto Rinne Turun yliopistosta. Kustoksena on professori Reijo Raivola.

Oppiaine: Kasvatustiede



Tutkimuksessa tarkastellaan kriittisen realismin tutkimusohjelman soveltumista ja soveltamista kasvatustieteelliseen koulutusjärjestelmätutkimukseen. Tuloksena on uusi teoria koulutuksen järjestelmärakenteesta. Järjestelmärakennetta perustaa osaltaan käsitys, että koulutukseen käytetty aika osoittaa koulutuksen laatua ja että oppiminen jäsentyy osalliseksi tulemisena jostakin itsessään rajattomasta. Koulutusta järjestelmänä luonnehtiikin pyrkimys kattaa koko potentiaalinen oppimiseen käytettävissä oleva aika (aika syntymän ja kuoleman välillä). Koulutuksen järjestelmäkehyksessä käytetty aika määrittyy koulutuksen laadun osoittimena: mitä pidempi koulutus, sitä parempi koulutus. Todellisen oppimisen kriteeriksi nousee juuri koulutusjärjestelmässä uhrattu käytetty aika. Tällöin ja vain tällöin osallistuminen nähdään opitun tarkoitusta palvelevana syventämisenä ja laajentamisena. Järjestelmäkehyksessä loogisen ja rationaalisen oppimisen polku määrittelee järjestelmähierarkiaa. Järkevää on siirtyä "ylöspäin" ja järjetöntä "alaspäin".

Kun oppiminen jäsentyy ajassa etenevänä, niin ne käytännöt ja muodot, jotka luonnehtivat sellaisten henkilöiden koulutusta, jotka jo ovat "korkeasti" koulutettuja, nähdään erityisen hohdokkaina. Koulutuskäytäntöjen pedagogisen laadun nähdään kasvavan osallistumisen vaatiman koulutusajan kasvaessa. Samalla kun oppilaitokset pyrkivät jatkamaan vaadittua koulutusaikaa ja kohottamaan opiskelijaksi pääsyn edellyttämää aikaa (pohjakoulutusvaatimukset), ne pyrkivät kopioimaan koulutuskäytäntöjä ja -muotoja järjestelmähierarkiassa niitä ylemmistä, pidempää koulutusta vaativista oppilaitoksista. Aika onkin koulutusta järjestelmänä konstituoiva tekijä. Parempi on pidempi koulutusaika ja pidempään koulutettuja opiskelijoita ja opettajia.

Järjestelmäkehyksessä oppimisen ymmärretään lähtevän lapsen tietämättömyydestä ja suuntautuvan kohti yliopistossa työskentelevän tutkijan tietämättömyyttä. Tiedon kasvun katsotaan jatkavan välimatkaa näiden kahden tietämättömyyden modaliteetin välillä. Koulutukseen on loogista ja välttämätöntä käyttää jatkuvasti entistä enemmän aikaa; enemmän on parempaa. Aina on oleva jotakin opittavaa ja on parempi oppia vaikka hieman liikaa kuin ratkaisevasti liian vähän. Koulutuksen kokonaisorganisaation ajatellaan olevan olemassa oppimisen edistämiseksi. Jokainen koulutusammattiala pyrkii saamaan jäsentensä valmistamisen tutkijakoulutukseksi ja näin monopolistiseksi osaksi tiedon tuotantoa. Koulutusta järjestelmänä luonnehtiikin ekspansiivisuuden logiikka.

Lisätietoja: Vesa Huotari, työpuh. (03) 215 6083


Väitökset
Tampereen yliopiston tiedotus
Tampereen yliopisto