Väitös



Yliopistologo


Kasvatustieteen lisensiaatti Kirsti Karilan väitöskirja

Lastentarhanopettajan kehittyvä asiantuntijuus - Lapsirakkaasta opiskelijasta kasvatuksen asiantuntijaksi

tarkastetaan maanantaina 16.6.1997 kello 12 Tampereen yliopiston opettajankoulutuslaitoksen juhlasalissa, Hallituskatu 30, Tampere.

Vastaväittäjänä on apulaisprofessori Soili Keskinen Turun yliopiston kasvatustieteen laitokselta. Kustoksena toimii professori Reijo Raivola.

Oppiaine: Kasvatustiede



Mitä asiantuntijuus oikein on ja kuinka asiantuntijaksi voi oppia? Asiantuntijuutta tarkastellaan usein yksilöllisinä tietoina ja taitoina sekä niiden kehittymisenä. Tämä ei kuitenkaan ole riittävä näkökulma. Asiantuntijuutta tulee pikemminkin tarkastella yksilön ja toimintaympäristön välisen vuorovaikutuksen ja siinä muodostuvien oppimiskokemusten näkökulmasta.

Empiirisessä, aineistolähtöisessä tutkimuksessa seurattiin lastentarhanopettajakoulutuksen opiskelijoita ja päiväkodin lastentarhanopettajia heidän opinnoissaan ja työssään päiväkodissa. Samoin tutkittiin lastentarhanopettajakoulutusyksikön ja päiväkotien toimintakulttuurien luonnetta ja merkitystä asiantuntijuuden muodostumiselle. Tarkastelun kohteena olivat myös yhteiskunnallisen ympäristön odotukset lastentarhanopettajan asiantuntijuudelle. Lastentarhanopettajia ja varhaiskasvatusta koskevan aineiston avulla rakennettiin sellainen asiantuntijuutta kuvaava malli, joka on käyttökelpoinen myös muilla asiantuntijuuden alueilla.

Asiantuntijuus muodostuu kolmen keskeisen tekijän vuorovaikutuksessa. Yksilön elämänhistoria ja hänen persoonallinen tapansa toimia työ- ja oppimistilanteissa, tietylle alalle ominainen tietämys (tiedot ja taidot) sekä kulloisenkin toimintaympäristön luonne ovat keskeisiä asiantuntijuuden rakentajia. Niiden välisen vuorovaikutuksen seurauksena syntyvät merkitykselliset oppimiskokemukset. Merkitykselliset oppimiskokemukset taas muodostavat tilannesidonnaisia oppimispolkuja, jotka teemoittuvat eri henkilöillä eri tavoin. Tutkimuksessa on kuvattu opiskelijoiden ja lastentarhanopettajien oppimispolkuja. Ne osoittavat, kuinka olennainen oppimiskokemusten laatu on asiantuntijuuden kehittymiselle. Vaihtelevat oppimiskokemukset tuottavat myös vaihtelevaa asiantuntijuutta.

Millaista on sitten lastentarhanopettajan asiantuntijuus ja millaisessa ympäristössä se muodostuu? Lastentarhanopettajuus on naisammatti, joten on luonnollista, että tutkimuksessa nousi esille naiseuden ja äitiyden merkitys lastentarhanopettajaksi kehittymisessä. Vaikka lastentarhanopettajia on työskennellyt maassamme yli sata vuotta, on olemassa hyvin vähän tietoa niistä tiedoista ja taidoista, joita lastentarhanopettajat työssään tarvitsevat ja käyttävät.

Lastentarhanopettajan keskeinen tietämys jäsennettiin tutkimuksessa neljään tietämysalueeseen: kasvatus-, lapsi-, konteksti- ja didaktiseen tietämykseen. Mielenkiintoisena empiirisenä tuloksena voidaan pitää myös suomalaisten päiväkotien työkulttuurien kuvailua. Tutkimuksessa selvitettiin mm. työn hahmottamista päiväkodeissa, työnjaon erilaisia malleja ja päiväkodeissa vallitsevia suunnittelu- ja päätöksentekokäytäntöjä.

Lisätietoja: Kirsti Karila, työpuh. (03) 215 7816, kotipuh. (03) 342 0715


Väitökset
Tampereen yliopiston tiedotus
Tampereen yliopisto