Väitös



Yliopistologo


Lääketieteen lisensiaatti Jari Parkkarin väitöskirja

Hip Fractures in the Elderly - Epidemiology, Injury Mechanisms, and Prevention with an External Hip Protector

(Vanhusten lonkkamurtumat - Epidemiologia, vammamekanismit ja ehkäisy lonkkasuojainten avulla)

tarkastetaan keskiviikkona 18.6.1997 kello 12 Tampereen yliopiston lääketieteen laitoksen K-talossa, Teiskontie 35.

Vastaväittäjänä on professori Esko Alhava Kuopion yliopistosta. Kustoksena toimii professori Markku Järvinen.

Oppiaine: Kirurgia



Vanhusten lonkkamurtumat kolminkertaistuneet

Murtumat kuriin lonkkasuojaimen avulla

Tuore väitöskirjatutkimus osoittaa, että vanhusten lonkkamurtumien määrä on kolminkertaistunut maassamme viimeisen 25 vuoden aikana. Suurin syy lonkkamurtumaan on kaatuminen tai putoaminen kyljelleen. Reisiluun yläpää murtuu, kun lonkan päälle kaadutaan. Tällä tavalla murtuman sai 90 prosenttia tutkimuksessa mukana olleesta yli 200 Tampereen kaupungin sairaalassa vuosina 1994-96 hoidetusta lonkkamurtumapotilaasta. LL Jari Parkkarin UKK-instituutissa tekemässä, Tampereen yliopistossa tarkastettavassa väitöskirjatutkimuksessa selvitettiin lonkkamurtumien yleisyyttä, niiden syntytapaa ja tutkimuksen kuluessa kehi tetyn lonkkasuojaimen tehoa murtumien ehkäisyssä.

Murtumien määrän kasvun syy on yhä arvoitus

Lonkkamurtumat yleistyvät huolestuttavasti koko ajan. Osa lonkkamurtumien yleistymisestä selittyy vanhusväestön määrän kasvulla, mutta se ei selitä koko ilmiötä. Epäillään, että luuston haurastuminen eli osteoporoosi ja etenkin vanhusten lisääntynyt kaatumisalttius ovat kasvattamassa lonkkamurtumatilastoja. Nykyisillä 70-vuotiailla ja sitä vanhemmilla henkilöillä on noin kolminkertainen riski saada lonkkamurtuma kuin heidän ikätovereillaan vuonna 1970. Arvioidaan, että noin joka viides 80-vuotias ja lähes joka toinen 90-vuotias suomalainen nainen on saanut jossain elämänsä vaiheessa lonkkamurtuman. Kun tällä hetkellä Suomessa vanhusten lonkkamurtumia on vuosittain noin 6800, ennustetaan niitä olevan noin 18 000 vuonna 2030.

Lonkka murtuu sivulle kaaduttaessa

Kaatuminen on yleisin välitön syy lonkan murtumiseen. Suurin osa lonkkamurtumapotilaista on kaatunut sivulle lonkan päälle ehtimättä hidastaa kaatumistaan esimerkiksi huonekaluun tarttumalla. Tällöin lonkkaan kohdistuva isku on keskimäärin yhtä voimakas kuin jos lonkalle asetettaisiin äkillisesti 700 kilon paino. Tutkimuksessa ilmeni, ettei osteoporoosi ollutkaan ensisijainen murtuman syy, vaan näin kaaduttaessa murtuu hyväluisenkin vanhuksen lonkka.

Tulosten kansanterveydellinen merkitys on huomattava. Ne osoittavat, että lonkkamurtumia voidaan ehkäistä vanhusten kaatumisten määrää vähentämällä ja niiiden seurauksia lieventämällä esimerkiksi vaimentamalla kaatumisessa lonkan päähän (trokantterin alueelle) kohdistuvia iskuja ulkoisen suojaimen avulla.

Lonkkasuojain jakaa iskun pyöräilykypärän tavoin

UKK-instituutin tutkijaryhmän, Tampereen teknillisen korkeakoulun sekä Suomen Punaisen Ristin Proteesipalvelun yhteistyönä kehitettiin suojain ehkäisemään näitä kaatumisen aiheuttamia murtumia. Lonkkien päällä pidettävän kilpimäisen suojaimen sisäpinnalle laminoitiin testien perusteella tehokkaimmaksi osoittautunut pehmustemateriaali. Suojaimen suunnittelussa otettiin huomioon iskuenergian vaimentamisen lisäksi energian jakaminen lonkan ympäristöön pois trokantteriseudusta. Suojain toimii näin samalla periaatteella kuin polkupyöräkypärä.

Suojaimen biomekaanisissa testikokeissa havaittiin, että suojain vaimensi kaatumisessa lonkkaan kohdistuvan iskuvoiman seitsemäsosaan siitä, mitä iskuvoima olisi ilman suojainta. Tämän jälkeen suojainta testattiin myös vapaaehtoisilla koehenkilöillä ja sen jälkeen suojain oli koekäytössä Lempäälän Himminkodon vanhuksilla. Koekäytön perusteella sen käyttömukavuutta parannettiin vanhainkodin henkilökunnan ja vanhusten toiveiden mukaisesti.

Lonkkasuojaimen käyttö on helppoa

Käytännössä lonkkasuojainkuppien parhaaksi kiinnitystavaksi osoittautui lyhytlahkeiset elastiset alushousut, joihin ommeltiin taskut kuppeja varten. Himminkodon käyttömyöntyvyystutkimuksessa suojainta käytti jatkuvasti kaksi-kolmasosaa vanhainkodin asukkaista ja he pitivät sitä 6 kk:n seurannan aikana yli 90 prosenttia hereilläoloajastaan.

Kehitetty lonkkasuojain (KPH-lonkkasuojainTM, SPR:n Proteesipalvelu, Helsinki) on saanut uutuuspatentin (pat. n:o 96571) ja sitä on saatavana SPR:n Proteesipalvelun toimipisteistä kautta maan (puh. 03-213 6500).

Tällä hetkellä lonkkasuojaimen tehosta ja käyttömyöntyvyydestä on meneillään laaja suomalainen monikeskustutkimus, jossa 450 vanhusta käyttää suojainta ja 1000 vanhusta toimii vertailuryhmänä. Muutaman vuoden kuluessa on odotettavissa tuloksia suojaimen lonkkamurtumia ehkäisevästä tehosta väestötasolla.

Lisätietoja: Jari Parkkari, työpuh. (03) 282 9111 ja kotipuh. (03) 363 4347


Väitökset
Tampereen yliopiston tiedotus
Tampereen yliopisto