Väitös



Yliopistologo


Kasvatustieteiden lisensiaatti Hannu Kiehelän väitöskirja

Rikollisuuskäsitykset ja ammattiorientaatio. Nuorisorikollisuus poliisien, sosiaalityöntekijöiden ja vankien arvioimana

tarkastetaan tiistaina 17.6.1997 klo 12 Tampereen yliopiston kasvatustieteiden laitoksella, Pyynikintie 2.

Vastaväittäjinä ovat professori Raimo Konttinen Jyväskylän yliopistosta ja apulaisprofessori Ahti Laitinen Turun yliopistosta. Kustoksena on professori Reijo Raivola.

Oppiaine: Kasvatustiede




Rikostorjunnan käytännön asiantuntijat arvioivat rikollisuutta koskevien teorioiden selitysvoimaa asiakastyössään. Rikollisuusteoriat punnitaan päätöksenteossa, joiden arviointiin vaikuttaa koulutuksen ja kokemuksen ohella oma ammattikulttuuri. Tutkimuksen tekijä KL Hannu Kiehelä tarkastelee väitöskirjassaan rikollisuutta ja sen ehkäisyä koskevia käsityksiä (rikollisuusrepresentaatioita) sekä näiden käsitysten yhteyttä rikostapahtumista tehtyihin tulkintoihin.

Tutkimus jakaantuu kahteen pääteemaan, joista ensimmäinen käsittelee selitystapatutkimuksen teoriaa. Teoriaosassa on tarkasteltu arkiteorioiden muodostumisen yksilöpsykologisia ja yhteisöllisiä periaatteita. Tutkimuksen empiirisessä osassa tehtäväksi asetettiin rikollisuuskäsitysten erojen kuvaaminen ja selittäminen. Rikollisuuskäsityksiä selvitettiin erikseen omaisuus- ja väkivaltarikoksissa. Lisäksi tutkimuksessa selvitettiin koulutuksen, työn ja arkikokemusten yhteyttä rikollisuuskäsityksiin. Tutkimuksen kohderyhminä olivat poliisikoulun ensimmäisen vuoden opiskelijat, kokeneet poliisit, kriminaalihuoltoyhdistyksen sosiaalityöntekijät ja vangit. Kokeneet poliisit olivat toimineet erilaisissa partiointi- ja tutkintatehtävissä keskimäärin 13 vuotta. Tutkimus toteutettiin kyselylomakemenetelmällä vuosina 1995-96.

Tutkimustulosten perusteella voitiin todeta, että asiantuntijaryhmän jäsenyys on keskeinen rikollisuuskäsitysten erojen selittäjä kaikissa mitatuissa muuttujaryhmissä. Rikollisuuden syyselityksissä ammattiryhmien painotukset erosivat kaikilla nuorisorikollisuuden yksilö- ja olosuhdeselityksiä mittaavilla muuttujilla. Poliisit ja vangit antoivat sosiaalityöntekijöitä enemmän merkitystä rikollisuuden yksilöselityksille. Sosiaalityöntekijät puolestaan korostivat omissa vastauksissaan rikollisuuden yhteiskunnallisia syitä edellä mainittuja ryhmiä enemmän. Eroista huolimatta kaikissa vastaajaryhmissä korostettiin vanhempien kasvatusvastuuta tärkeimpänä rikollisuuden selittäjänä.

Luottamus rangaistusuhan vaikuttavuuteen rikosten ehkäisyssä ja suhtautuminen rangaistusten käyttöön erottelivat tutkimusryhmiä rikollisuuden syyselityksiä selkeämmin. Kokeneet poliisit edustivat ryhmää, jossa sekä sosiaalisen tuen ja kuntoutuksen että kontrollin ja lainkäytön merkitys oli lähes yhtä suuri. Poliisiopiskelijoiden käsityksissä korostui rangaistusten käyttö nuorisorikollisuuden ehkäisyssä muita ryhmiä enemmän. Sosiaalityöntekijät luottivat eniten nuorten rikoksentekijöiden sosiaaliseen tukeen ja kuntoutukseen. Lisäksi sosiaalityöntekijät kannattivat vankien ohella vaihtoehtoisten seuraamusten käyttöä poliiseja enemmän. Tutkimusryhmien väliset erot näkyivät selvästi myös suhtautumisessa vankeinhoitoon. Poliisit suhtautuivat sosiaalityöntekijöitä ja vankeja myönteisemmin vankilan repressiotehtäviin. Vastaavasti sosiaalityöntekijät ja vangit suhtautuivat poliiseja kielteisemmin ehdottomiin vapausrangaistuksiin. Lisäksi edellä kuvattujen yleisten rikollisuuskäsitysten havaittiin olevan yhteydessä tapauskertomuksesta tehtyihin tulkintoihin rikosten syistä ja niiden kontrolloitavuudesta. Rikoksiin liitetyt henkilöattribuutiot ja tekojen kontrolloitavuus ovat yhteydessä tekojen moitittavuuteen ja edelleen ankarampiin rangaistusvaatimuksiin.

Lisätietoja: Hannu Kiehelä, työpuh. (09) 8388 3435, kotipuh. (09) 455 8781, käsipuh. 040-541 4672


Väitökset
Tampereen yliopiston tiedotus
Tampereen yliopisto