Väitös



Yliopistologo


Lääketieteen lisensiaatti Anssi Auvisen väitöskirja

Cancer Risk from Low Doses of Ionizing Radiation (Pieniannoksiseen ionisoivaan säteilyyn liittyvä syöpävaara)

tarkastetaan perjantaina 27. kesäkuuta 1997 kello 12.00 Tampereen yliopiston terveystieteen laitoksen luentosalissa Medisiinarinkatu 3.

Vastaväittäjänä on professori Valerie Beral Oxfordin yliopistosta. Kustoksena toimii professori Matti Hakama.

Oppiaine: epidemiologia



Väitöskirjatyön tavoitteena oli selvittää pieniin ionisoivan säteilyn annoksiin liittyvän syöpävaaran suuruutta. Osatöissä käsiteltiin eri säteilylajeja mukaan lukien gammasäteily, alfasäteily ja neutronisäteily.

Ensimmäisessä osatyössä tarkasteltiin Tshernobylin ydinvoimalaonnettomuuden aiheuttaman laskeuman vaikutusta lasten leukemian ilmaantuvuuteen Suomessa vuosina 1986-1992. Laskeumasta aiheutui ensimmäisen kahden vuoden aikana suomalaislapsille keskimäärin 0.4 millisievertin suuruinen säteilyannos, joka vastaa noin viidenneksen lisäystä samana aikana muista lähteistä saatuun gammasäteilyaltistukseen. Koko maassa lasten leukemian ilmaantuvuudessa ei tutkimuksen aikana tapahtunut muutoksia. Koko maan tasolla pystyttiin sulkemaan pois lasten leukemian ilmaantuvuuden lisääntyminen kahdeksalla tapauksella vuodessa tai enemmän. Suurimman laskeuman alueella saatiin vähäinen viite lasten leukemian ilmaantuvuuden suurenemisesta onnettomuuden jälkeen sitä edeltäneisiin vuosiin verrattuna. Tämä löydös ei kuitenkaan ollut tilastollisesti merkitsevä. Saatu riskiarvio oli vertailukelpoinen aiempien, suuriin annoksiin perustuvien tutkimusten tulosten kanssa.

Toisessa osatyössä tutkittiin huoneilman radonpitoisuuteen liittyvää keuhkosyöpävaaraa. Kaikki noin 900 000 vähintään 19 vuotta yhtäjaksoisesti samassa omakotitalossa asunutta suomalaista käsittäneen kohortin sisältä identifioitiin vuosina 1986-1992 todetut keuhkosyöpätapaukset. Verrokit poimittiin samasta joukosta. Tutkimushenkilöiden asunnoissa tehtiin vuoden mittainen radonmittaus ja keskimääräinen oli noin 100 becquerelia kuutiossa sekä tapauksilla että verrokeilla. Tupakointia sekä muita elintapoja koskevat tiedot kerättiin kyselytutkimuksen avulla. Huoneilman radoniin ei liittynyt tilastollisesti merkitsevää syöpävaaraa. Keuhkosyövän suhteellisen riskin arvioitiin suurenevan 1 %:lla jokaista 100 Bq/m3 radonpitoisuutta kohti. Koko maan tasolla pystyttiin sulkemaan pois huoneilman radoniin liittyvä keuhkosyövän syysosuus 9% tai enemmän.

Kolmannessa osatyössä selvitettiin työssään kosmiselle säteilylle altistuvan lentohenkilöstön syöpäilmaantuvuutta. Syöpäilmaantuvuus kokonaisuudessaan ei poikennut muusta väestöstä. Sen sijaan rintasyöpä oli lähes kaksi kertaa yleisempää kuin väestöllä keskimäärin. Rintasyöpävaara ei ollut suurentunut työsuhteen ensimmäisinä vuosina, vaan ilmeni vasta 10 vuotta työn aloittamisesta. Sosiaaliluokan, ensisynnytysiän ja synnytysten lukumäärän vakiointi pienensi eroa, mutta ei selittänyt sitä kokonaan. Kosmisen säteilyn merkitys suurentuneen rintasyöpävaaran aiheuttajana on epäselvä. On myös mahdollista, että rintasyöpävaaran suureneminen liittyy lentohenkilöstön elintapoihin tai muihin ammattialtistuksiin.

Neljäs osajulkaisu käsitteli syöpäilmaantuvuutta Virosta Tshernobylin onnettomuuden puhdistustöihin lähetetyn noin 4500 miehen joukossa. Puhdistustöissä saatu säteilyannos oli keskimäärin 120 millisievertiä. Vuoden 1992 loppuun mennessä puhdistustyöntekijöiden joukossa ei oltu todettu yhtään leukemiaa eikä kilpirauhassyöpää. Lyhyen seurannan takia muiden syöpätyyppien vaaran suurenemista ei ollut odotettavissa eikä siitä ollut selviä viitteitä.

Viides osajulkaisu koski suomalaisten ydinvoimalatyöntekijöiden syöpävaaraa. Yli 11000 työntekijän kohortissa, joka oli osa kansainvälistä yhteistutkimusta, keskimääräinen annoskertymä oli noin 4 millisievertiä. Syöpäilmaantuvuus ei poikennut muusta väestöstä. Pienten annosten ja Iyhyen seuranta-ajan takia tarkkaa riskiarviota ei kyetty tekemään, vaan se jää kansainvälisen yhteistutkimuksen tehtäväksi. Sen sijaan arvioitiin muiden tekijöiden sekoittavaa vaikutusta riskiarvioon. Tupakoinnissa ja alkoholinkäytössä ei todettu eroja eri suuruisia säteilyannoksia saaneiden työntekijöiden välillä. Myöskään koulutuksen tai työsuhteen tyypin mukaan vakioiminen ei vaikuttanut riskiarvioon.

Pieniin säteilyannoksiin ei liity huomattavaa syöpävaaran suurenemista. Osatutkimusten tulokset eivät anna viitettä siitä, että suuriin säteilyannoksiin perustuvat tulokset aliarvioisivat selvästi pieniin annoksiin liittyvää syöpävaaraa. Vain yhdessä osatutkimuksessa havaittiin tilastollisesti merkitsevästi suurentunut syöpävaara ja säteilyn osuus sen aiheuttajana on epävarma. Pieniin säteilyannoksiin liittyvää syöpävaaraa koskeviin tutkimuksiin liittyy useita virhelähteitä. Tilastollinen voima on puutteellinen, koska odotettavissa oleva vaikutus on pieni. Pienten säteilyannosten arviointiin liittyy suhteellisesti ottaen usein enemmän epävarmuutta kuin suuriin annoksiin. Sekoittavat tekijät voivat myös helposti peittää säteilyn vaikutukset. Yksi tapa parantaa riskiarvioiden tarkkuutta on useiden tutkimusten yhteisanalyysit. Kolme tämän työn osatutkimuksista osallistuukin tällä hetkellä käynnissä oleviin kansainvälisiin yhteisanalyyseihin.

Lisätietoja: Anssi Auvinen, työpuh. (09) 135 331 tai (09) 759 881


Väitökset
Tampereen yliopiston tiedotus
Tampereen yliopisto