Väitös



Yliopistologo


M.Sc Chittuikadu Gajalaksmin väitöskirja

Contralateral Breast Cancer in Madras, India. Risk Factors and Survival (Madraslaisen rintasyöpäpotilaan toisen rinnan syöpä. Syyt ja ennuste)

tarkastetaan tiistaina 1. heinäkuuta 1997 kello 12 terveystieteen laitoksen luentosalissa, Medisiinarinkatu 3.

Vastaväittäjänä on dosentti Eero Pukkala Suomen Syöpärekisteristä. Kustoksena toimii professori Matti Hakama.

Oppiaine: Epidemiologia




C.K. Gajalakshmi on syntynyt Madrasissa 22.9.1950. Hän on opiskellut Madrasissa ja Yhdysvalloissa sekä suorittanut Master of Science -tutkinnon Toronton yliopistossa 1991. Vuodesta 1985 hän on työskennellyt syöpärekisterissä Madrasissa.

Gajalakshmin väitöskirja ilmestyy sarjassa Acta Universitatis Tamperensis 554, painopaikka Vammalan kirjapaino Oy, Vammala 1997. ISBN 951-44-4176-1, ISSN 1455-1616 Väitöskirjan tilausosoite: Tampereen yliopiston julkaisujen myynti, PL 617, 33101 Tampere

Lisätietoja: C.K. Gajalakshmi
Lisätietoja myös: Matti Hakama, työpuh. (03) 215 6788

TIIVISTELMÄ

Rintasyöpäpotilaiden toisen rinnan syöpävaara ja eloonjääminen Intiassa

Tämä on Intian ensimmäinen seurantatutkimus, joka tarkastelee riskitekijöitä ja eloonjäämistä potilailla, joilla rintasyöpä on ilmennyt myöhemmin toisessakin rinnassa.

Tutkimusryhmänä olivat potilaat, joiden ensimmäinen rintasyöpä todettiin vuosina 1960-89 Madrasin Syöpäinstituutissa (WIA) Intiassa. Heidän tilaansa seurattiin vuoden 1994 loppuun saakka. Tutkimus arvioi riskiä sairastua toisen rinnan syöpään vertaamalla niitä potilaita, joilla on ollut vain primaarinen rintasyöpä (2665) niihin, joilla on ollut toisenkin rinnan syöpä (39).

Riski saada rintasyöpä toiseenkin rintaan ensimmäisen syövän jälkeen oli viisinkertainen verrattuna muuhun väestöön. Toisen rinnan syöpävaara oli 4.5, jos potilaan äidillä on ollut rintasyöpä, ja riski oli kolminkertainen silloin, kun ensimmäiseen rintasyöpäänsä sairastuneet olivat synnyttäneet ensimmäisen lapsensa ikävuosien 21 - 25 välillä verrattuna alle 21-vuotiaana synnyttäneisiin. Riski väheni 70 %, kun naiset olivat saaneet hormoonihoitoa ensimmäisen rintasyövän jälkeen verrattuna niihin, jotka eivät olleet sitä saaneet. Muut rintasyövän vaaratekijät eivät vaikuttaneet toisen rinnan syövän ilmaantumiseen.

Ensimmäisen syövän kumulatiivinen eloonjääminen oli viiden ja kymmenen vuoden kuluttua 51% ja 41% ja toisen rinnan syövän vastaavat luvut olivat 47% ja 30%. Primaarisen ja toisen rinnan syövän eloonjäämisluvut eivät olleet merkittävästi erilaiset potilailla, joiden ikäryhmä, taudin vaihe tai perheen tautihistoria olivat samanlaiset. Toiseen rintasyöpään sairastuneiden potilaiden vaara kuolla rintasyöpään on vain hieman suurempi kuin vain primaariseen rintasyöpään sairastuneiden vaara kuolla rintasyöpään. Suhteellisia vaaratekijöitä kuvaava monimuuttuja-analyysi osoitti, että potilaan ikä diagnoosin tekohetkellä on itsenäinen rintasyövän ennusteeseen vaikuttava tekijä, ja että taudin vaiheella ja diagnoosista kuluneella ajalla on merkitsevä vuorovaikutus eloonjäämiseen.


Väitökset
Tampereen yliopiston tiedotus
Tampereen yliopisto