Väitös



Yliopistologo


Yhteiskuntatieteiden lisensiaatti Riitta Lavikan (ent. Filander) sosiologian alaan kuuluva väitöskirja

Big Sisters. Spacing Women Workers in the Clothing Industry. A Study on Flexible Production and Flexible Women

(Isot siskot. Naisten paikka vaatetusteollisuudessa. Tutkimus joustavasta tuotannosta ja joustavista naisista)

tarkastetaan lauantaina 23.8.1997 klo 12 Tampereen yliopiston luentosalissa AI, Kalevantie 4.

Vastaväittäjänä toimii dosentti Maisa Honkasalo Harwardin yliopistosta USA:sta. Kustoksena on professori Matti Alestalo.

Oppiaine: sosiologia



Lavikka on syntynyt Pihlajavedellä 4.8.1949 ja kirjoittanut ylioppilaaksi Laihian yhteiskoulussa 1968. Yhteiskuntatieteiden lisensiaatiksi hän valmistui Tampereen yliopistosta 1994.

Lavikka on työskennellyt projektitutkijana eri tutkimushankkeissa Tampereen yliopiston työelämän tutkimuskeskuksessa vuodesta 1991. Vuosina 1973-1990 hän työskenteli toimittajana sanoma- ja aikakauslehdissä, viimeksi Tekstiili- ja vaatetustyöväen liiton Toimikas-lehdessä 1986-1991.

Väitöskirja ilmestyy Tampereen yliopiston yhteiskuntatieteiden tutkimuslaitoksen julkaisusarjassa T/16. Painopaikka: University of Tampere Offsett 1997. ISBN 951-44-4178-8/0785-2649. Väitöskirjan tilausosoite: Tampereen yliopisto/Julkaisujen myynti, PL 617, 33101 Tampere

Lisätietoja: Riitta Lavikka, puh. 03-215 6557 (työ), 03-255 8815 (koti)

TIIVISTELMÄ

Riitta Lavikan väitöskirja on sosiologinen tutkimus naistyöntekijöiden työkulttuurista kolmessa vaatetustehtaassa vaatetusteollisuuden markkinakriisin ja muutosprosessin vuosina 1991-1994, jolloin pyrkimykset joustavoittaa tuotantoa valtasivat alaa yrityksissä. Vaatetusteollisuudessa keskeinen toiminnan joustavoittamisen keino oli työorganisaation muuttaminen ositetusta vaihetyöstä ryhmätyöksi, jonka avulla yrityksissä toivottiin voitavan paremmin vastata yksilölliseksi ja vaihtelevaksi muuttuneeseen markkinakysyntään. Tutkimuksessa tätä muutosprosessia tarkastellaan yritysten ja työyhteisöjen sosiaalis-kulttuurisena muutoksena. Joustavuuteen tähtäävät muutokset tuotannon taloudellis-teknisissä järjestelyissä ymmärretään tutkimuksessa sosiaalis-kulttuurisen muutosprosessin kehyksenä.

Tutkimuksen lähtökohtana on yritystoimintaa ohjaavan taloudellisen rationaliteetin luonteen muuttuminen. Muutoksen seurauksena työntekijöiltä edellytetään kykyä itsenäiseen ongelmien ratkaisuun sekä joustavuutta, monitaitoisuutta, aloitekykyä, vastuun kantamista kokonaisuuksista ja sitoutumista tulokselliseen toimintaan. Ryhmätyötä pidetään sellaisena työorganisaation muotoiluna, joka vastaa muuttuneen talouden rationaliteetin tarpeisiin ja mahdollistaa työntekijöiden luovuuden ja innovaatiokyvyn esille pääsyn.

Vaatetusteollisuudessa melkein kaikki työntekijät ovat naisia, ja siten tämän tutkimuksen keskiössä ovat erityisesti naisten työyhteisöt ja naisten työkulttuuri. Tytöt omaksuvat varttuessaan sukupuolen mukaan eriytyvät kulttuuriset koodit, joita he käyttävät paitsi elämässään myös työyhteisössä. Näitä koodeja jäsentää erityinen emotionaalinen rationaliteetti, johon kuuluu muun muassa kokoavan vastuun kantaminen arkipäivän jatkuvuutta turvaavista askareista ja yhteisön jäsenten hyvinvoinnista. Työelämä ja tehdasorganisaatio puolestaan heijastavat historiallisista syistä miehistä näkemystä maailmasta. Naistyöntekijät rakentavat siten työyhteisönsä ja kulttuurisen tilansa keskelle miehistä kilpailun jäsentämää maailmaa, jossa naiserityinen usein jää kulttuurisesti näkymättömäksi.

Tutkimuksen keskeinen tulos on, että työntekijöiden sukupuolella on merkitystä työorganisatorisen muutosprosessin toteuttamisessa. Talouden rationaliteetin vaatiman uuden työn muotoilun, ryhmätyön, ja naisten kulttuuristen koodien välillä on vastaavuutta, johon ryhmätyön tuloksellisuus näyttää keskeisesti nojaavan vaatetustehtaissa. Naistyöntekijät ohjautuvat kulttuuristen koodiensa mukaisesti antamaan itsestään työprosessissa niin paljon ja kantamaan niin syvää ja laajaa vastuuta, että se ei ole heidän omien etujensa kannalta välttämättä järkevää. Talouden rationaliteetti hyödyntää siten naisten emotionaalista rationaliteettia, mutta naisten työpanoksen tosiasiallinen merkitys jää yrityksissä usein ikäänkuin näkymättömäksi sekä vaille tunnustusta ja palkintoa. Sen sijaan ryhmätyö voi luoda naisten työyhteisöjä, jotka saattavat olla jäsenilleen merkityksellisiä sosiaalisen tuen antajia ja työn mielekkyyden lähteitä. Toisaalta valitseva miehinen arvojärjestystä ja kilpailua korostava johtamistapa myös heijastaa naisten tasavertaisuuden koodia toteuttaviin yhteisöihin ongelmia ja ristiriitoja.

Tutkimuksen johtopäätös on, että työn ymmärtäminen on kulttuurisesti välittynyttä ja noudattaa usein sukupuolittuneeseen työnjakoon perinteisesti liitettyjä stereotypioita. Hyvin tarkoituksin käynnistetty kehittämistyö saattaakin työpaikoilla vaarantua, kun näistä ajatuskaavoista ei kyetä irtautumaan. Uuden teknologian ja uusien sosioteknisten ratkaisujen, kuten ryhmätyön, soveltaminen työelämään edellyttäisikin sosiaalisia ja kulttuurisia innovaatioita, joilla otettaisiin kriittistä ajatuksellista etäisyyttä organisaation perinteisiin ajattelu- ja toimintatapoihin.


Väitökset
Tampereen yliopiston tiedotus
Tampereen yliopisto