Väitös



Yliopistologo


Filosofian lisensiaatti Helmi Järviluoman etnomusikologian alaan kuuluva väitöskirja

Musiikki, identiteetti ja ruohonjuuritaso. Amatöörimuusikkoryhmän kategoriatyöskentelyn analyysi

tarkastetaan lauantaina 23. elokuuta 1997 kello 12 Tampereen yliopiston Attilan kiinteistön (Yliopistonkatu 38) luentosalissa B 661.

Vastaväittäjänä on professori Pirkko Moisalo Turun yliopistosta. Kustoksena toimii professori Timo Leisiö

Oppiaine: Etnomusikologia



Helmi Järviluoma on syntynyt Ylivieskassa 9.11.1960 ja suorittanut ylioppilastutkinnon Ylivieskan lukiossa 1978. Hän asuu nykyisin Tampereella ja työskentelee Tampereen yliopiston kansanperinteen laitoksen etnomusikologian assistenttina.

Järviluoman väitöskirja ilmestyy sarjassa Acta Universitatis Tamperensis 555, painopaikka Vammalan kirjapaino Oy, Vammala 1997. ISBN 951-44-4187-7, ISSN 1455-1616 Väitöskirjan tilausosoite: Tampereen yliopiston julkaisujen myynti, PL 617, 33101 Tampere

Lisätietoja: Helmi Järviluoma p. (03) 215 7114 (työ) tai (03) 211 0949 (koti)

TIIVISTELMÄ

Musisoidessaan yhdessä kanssaihmistensä kanssa ihmiset rakentavat yhteisöllisyyttään ajassa ja tilassa. Musiikin tekemisen tutkiminen on yksi parhaita keinoja tutkia yhteisöä.

Miten pelimanniryhmä tuottaa ja määrittelee pelimanniuttaan? Kuinka kehittää metodi muusikkoryhmän identiteetin rakentumisen ja rakentamisen tarkasteluun? Tämän kirjan merkittävyys piilee yhtäältä metodologian kehittämisessä. Toisaalta tutkimuksessa tuodaan esiin ruohonjuuritason musiikkimaailmojen - usein amatöörien ylläpitämien - moninaisuus ja luovuus. Nykyinen keskustelu paikallisten ja kansainvälisten kulttuurielementtien suhteesta kaipaa käsilläolevan väitöskirjahankkeen tapaista lähestymistapaa: sen analysointia, kuinka kulttuurisia identiteettejä tuotetaan paikallisesti.

Kansanmusiikin uusi tuleminen on ollut yksi Suomen musiikinhistorian viime vuosikymmenien tärkeimmistä prosesseista. Käsillä oleva kirja on ensimmäinen laajempi työ, joka keskittyy paikallisen pelimanniuden tutkimiseen.

Kansanmusiikki aktualisoitui 1970-luvun Suomessa useiden ihmisryhmien toiminnassa. Tuolloin "kulttuurin takapihana" pidetyn maaseudun asukkaat heräsivät elvyttämään traditioitaan. Lähes jokaiseen Suomen kuntaan perustettiin kuntien ja kylien nimiä kantavia pelimanniyhtyeitä, jotka koostuivat enimmäkseen keski-ikäisistä maaseudun miehistä. Käsillä oleva väitöskirja on syvätutkimus paikallisen tason musiikkikulttuurista, yhden amatöörimusiikkiryhmän eli Virtain pelimannien identiteettityöskentelystä. Työssä tarkastellaan musiikkikulttuurin rakentumista alhaalta ylöspäin.

Tutkimuksessa on teoreettisten osioiden lisäksi neljä teemaa:

(l) "kenttän" paikallista rakentaminen: kuinka muusikot rakentuivat "pelimanneiksi" ja tutkija "tutkijaksi" tässä työssä; (2) sukupuolen, erityisesti naisellisuuden, rakentaminen tutkitussa ryhmässä; (3) musiikin ja paikan suhde pelimanniryhmän ohjelmistossa; (4) kuinka pelimanniutta ja ryhmäidentiteettiä tuotetaan pukeutumisella. Lopuksi, codassa, kirjoittaja tuo esiin kaksi puhetapaa, rajanylittäntispuheen ja arvostuksen puute -puheen, jotka omalta tärkeältä osaltaan ovat olleet rakentamassa Virtain pelimannien identiteettiä.

Pelimannien oma ääni kuuluu vielä kerran kirjan lopussa. Useat muusikot lukivat väitöskirjan käsikirjoituksen. Loppusivuilta voimme tutustua soittajien kommentteihin kirjasta, ja siitä tutkijan kanssa käytyyn keskusteluun.


Väitökset
Tampereen yliopiston tiedotus
Tampereen yliopisto