Väitös



Yliopistologo


Yhteiskuntatieteiden lisensiaatti Anneli Anttosen sosiaalipolitiikan alaan kuuluva väitöskirja

Feminismi ja sosiaalipolitiikka. Miten sukupuolesta tehtiin yhteiskuntateoreettinen ja sosiaalipoliittinen avainkäsite

tarkastetaan perjantaina 12. syyskuuta 1997 kello 12 Tampereen yliopiston päärakennuksen luentosalissa A1.

Vastaväittäjänä on dosentti Riitta Jallinoja Helsingin yliopistosta. Kustoksena toimii professori Briitta Koskiaho-Cronström.


Anneli Anttonen on syntynyt Askolassa 5.11.1954. Hän on suorittanut ylioppilastutkinnon Mäntsälän lukiossa 1973 ja yhteiskuntatieteiden lisensiaatin tutkinnon Jyväskylän yliopistossa 1989. Hän on työskennellyt assistenttina ja yliassistenttina Jyväskylän ja Tampereen yliopistoissa. Anttonen on ollut mukana useissa kansainvälisissä tutkimusprojekteissa sekä toiminut useiden tieteellisten lehtien toimituskunnissa. Nykyisin hän toimii Naistutkimus-lehden päätoimittajana.

Anttosen väitöskirja ilmestyy sarjassa Tampere University Press, painopaikka Vammalan kirjapaino Oy, Vammala 1997. ISBN 951-44-4195-8

Väitöskirjan tilausosoite: Tampereen yliopiston julkaisujen myynti, PL 617, 33101 Tampere

Lisätietoja: Anneli Anttonen p. (03) 215 7279 (työ)

TIIVISTELMÄ

Naistutkijat ovat osallistuneet viime vuosina aktiivisesti sosiaalipolitiikasta käytyyn keskusteluun. He ovat kritisoineet miehisiä ajattelutapoja ja määrittelyjä ja tarjonneet tilalle vaihtoehtoisia tapoja puhua sosiaalipolitiikasta.

Feministisen kritiikin mukaan sosiaalipolitiikan miehinen valtavirta on keskittynyt tutkimaan tulonjakoa, sosiaalivakuutusta, palkkatyökansalaisuutta sekä näiden ympärillä käytyjä valtiollisen ja poliittisen tason kamppailuja. Näkymättömiin ovat jääneet naisalistus, hoivan naisinen maailma, äitiys, sosiaalipalvelut, kotityön ja sosiaalipolitiikan vuorovaikutus, naisten aktiivisuus hyvinvointivaltion kehittämisessä sekä heidän käymänsä pienet ja suuret poliittiset taistelut.

Anneli Anttonen jäsentää feministisen ymmärryksen sosiaalipolitiikasta kolmeksi avainkeskusteluksi. Ensimmäisessä niistä keskustellaan alistuksesta, toisessa hoivasta ja kolmannessa kansalaisuudesta. Kussakin keskustelussa on kehittynyt oma erityinen tapansa puhua naisista ja sosiaalipolitiikasta.

Feministisen kritiikin ja tutkimuksen kautta piirtyy uudenlainen kuva sosiaalipolitiikasta ja sen historiasta. Monet kysymykset ovat pysyneet kaiken aikaa ajankohtaisina, vaikka näkökulmat ja painotukset ovat vaihdelleet. Sosiaalipolitiikkaa on yhtäällä syytetty naisten alistajaksi, toisaalla taas kiitetty naisten ystäväksi ja itsenäistymisen takaajaksi. Tärkeä kysymys on: tulisiko naispolitiikassa korostaa sukupuolten välistä tasa-arvoa ja samanlaisuutta vai niiden erilaisuutta? Miten tällaiset päättymättömät keskustelut ovat edenneet, tullaanko niissä joihinkin tuloksiin vai syntyykö alati uusia näkökulmia eri tilanteissa, eri aikoina ja eri maissa? Ja pitäisikö esimerkiksi nyky-Suomessa aloittaa keskustelu patriarkaalisesta hyvinvointivaltiosta, vaikka sen on tähän asti katsottu sopivan vain muihin maihin?


Väitökset
Tampereen yliopiston tiedotus
Tampereen yliopisto