Väitös



Yliopistologo


Fil.lis. Leeni Tiirakari

Taistelevat lukumallit. Minna Canthin teosten vastaanotto

Väitösaika- ja paikka: 15.2.1997 klo 12 Tampereen yliopiston päärakennuksen luentosali A I, Kalevantie 4.

Vastaväittäjä: professori Liisi Huhtala (Oulun yliopisto); Kustos: apulaisprofessori Juhani Niemi; Oppiaine: Suomen kirjallisuus



Minna Canthin varhaisnäytelmät Murtovarkaus (1882) ja Roinilan talossa (1883) saivat ihastuneen ja kannustavan vastaanoton. Työmiehen vaimon (1885) jälkeen vastaanotto ei ollut enää pelkkää juhlaa, vaan Canthin peloton taistelutahto vähäosaisten ja sorrettujen puolesta aiheutti laajan kirjallisuuskeskustelun, jossa ei kirjailijaa säästelty. Kiistoja aiheuttivat näytelmät Kovan onnen lapsia, Papin perhe, Sylvi ja Anna Liisa sekä pienoisromaanit, Hanna, Köyhää kansaa ja Salakari sekä novellit Kauppa-Lopo ja Agnes.

Aviovaimon oikeudettomaan asemaan pureutuva Työmiehen vaimo varsinaisesti aloitti kaunokirjallisen polemiikin. Aikakauslehti Valvojan kriitikot sekä sivistynyt nuoriso kannattivat realismia. Naisasianaiset ottivat näytelmän vastaan naisemansipaation taisteluaseena. Syntyi myös poliittinen lukutapa, jonka käyttäjät ottivat Canthin teokset vastaan joko nuorsuomalaisuuden tai työväenaatteen puolestapuhujina. "Vanhoillaolijat" puolestaan ihailivat romantiikkaa ja odottivat kirjallisuudelta kauneutta, totuutta ja isänmaallis-uskonnollista henkeä ja joutuivatkin realismin kannattajien kanssa kiistaan taiteen olemuksesta ja perusteista. Kyseessä oli samanaikaisesti kulttuuriliberaalien taistelu konservatismia vastaan ja sukupolvien välinen kilpailu hegemoniasta.

Työmiehen vaimon vuoksi Canth sai konservatiivisessa vastaanotossa uudenlaisen ennakkomaineen, joka sävytti myös tulevien teosten vastaanottohistoriaa. Kovan onnen lapsia-näytelmä konkretisoitui poliittisena kannanottona ja siksi sen vaikutusta pyrittiin mitätöimään julistamalla se valheeksi ja kieltämällä sen esittäminen. Canth alettiin nähdä kaikenlaisten epäesteettisten, epäsosiaalisten ja epäeettisten hankkeiden ilmentymänä.

Konservatiiviiset katsoivat Canthin pyrkivän horjuttamaan ja jopa tuhoamaan sääty-yhteiskuntaa ja pakiarkaalisen perheinstituution perustuksia. Teokset otettiin vastaan snellmanilaisen kansallishengen vastaisina ja uhkana yhteiskuntajärjestykselle. Canth nähtiin johtamassa kansaa anarkiaan ja vallankumoukseen sekä villiinnyttämässä sitä siveettömyyteen ja kirkosta luopumiseen. Työmiehen vaimo, Köyhää kansaa ja Kovan onnen lapsia konkretisoituivat alaluokalle osoitetuiksi taisteluoppaiksi yläluokkaa vastaan.

Uuden vuosikymmenen, 1890-luvun myötä vanhoillisten hyökkäyksen paine alkoi tasaantua ja yleisö otti Minna Canthin viimeiset draamat ja varsinkin Anna Liisan vastaan myönteisesti.

Lisätietoja: Leeni Tiirakari työpuh. (02) 491 1253


Väitökset
Tampereen yliopiston tiedotus
Tampereen yliopisto