Väitös



Yliopistologo


Yhteiskuntatieteiden maisteri Teppo Krögerin sosiaalityön alaan kuuluva väitöskirja

Hyvinvointikunnan aika. Kunta hyvinvointivaltion sosiaalipalvelujen ra kentajana

tarkastetaan lauantaina 27. syyskuuta 1997 kello 12 Tampereen yliopiston luentosalissa Attila B 661, Yliopistonkatu 38.

Vastaväittäjinä ovat professori Juhani Lehto STAKESista ja YTT, lehtori Mirja Satka Jyväskylän yliopistosta. Kustoksena toimii professori Jorma Sipilä.



Teppo Kröger on syntynyt Uskelassa 15.11.1965. Hän on suorittanut ylioppilastutkinnon Päiviönsaaren lukiossa Varkaudessa 1984 ja yhteiskuntatieteiden maisterin tutkinnon Tampereen yliopistossa 1990. Kröger on työskennellyt sosiaalityöntekijänä ja tutkijana. Hän asuu Tikkakoskella ja toimii tutkijana Tampereen yliopiston sosiaalipolitiikan laitoksella.

Krögerin väitöskirja ilmestyy sarjassa Acta Universitatis Tamperensis 561, painopaikka Vammalan Kirjapaino Oy, Vammala 1997. ISBN 951-44-4211-3, ISSN 1455-1616.

Väitöskirjan tilausosoite: Tampereen yliopiston julkaisujen myynti, PL 617, 33101 TAMPERE.

TIIVISTELMÄ

Tutkimus tarkastelee kuntien roolia ja asemaa suomalaisten hyvinvointipalvelujen rakentamisprosessissa. Se analysoi kuntien toimintaa sekä kunta- ja valtiotason välistä vuorovaikutusta yhtäältä paikallishistoriallisen tapaustutkimuksen, toisaalta laajempien tilasto- ja tutkimusaineistojen valossa.

Tutkimus koostuu viidestä itsenäisestä artikkelista ja niiden yhteenvetoluvusta. Artikkeleista kaksi on paikallishistoriallisia tapaustutkimuksia. Ensimmäinen kuvaa sosiaalipalvelujen kehitystä Säynätsalon tehdasyhdyskunnassa tällä vuosisadalla, toinen Saarijärven maalaiskunnassa 1960- ja 1970-1ukujen vaihteessa. Kolmas ja neljäs artikkeli piirtävät laajemman kokonaiskuvan valtion ja kuntien tehtäväjaoista suomalaisten sosiaalipalvelujen rakentamisessa. Viides artikkeli vertailee eri Pohjoismaiden päivähoitojärjestelmiä ja kunnallishallintoreformeja. Yhteenvetoluku tulkitsee artikkelien tuloksia vertailevan paikallishallintotutkimuksen teoreettisten käsitteiden valossa sekä käsittelee käytettyjä tutkimusmenetelmiä.

Suomalaisten sosiaalipalvelujen rakentaminen on tutkimuksen mukaan ollut hyvin keskusjohtoinen projekti. Valtio on määritellyt palvelupolitiikan tavoitteet ja ohjannut kunnallishallinnon toimimaan niiden mukaisesti. Ohjausvälineinään valtionhallinto on käyttänyt sosiaalipalveluideologiaa, byrokraattisia hallintomenettelyjä sekä kuntien sosiaalihuollon ammatillistamista. Merkittävin ohjausinstrumentti on kuitenkin ollut valtionapujärjestelmä.

Toisaalta kunnat ovat osallistuneet itsekin aktiivisesti hyvinvointipalvelujen rakentamiseen. Moni nykyisistä sosiaalipalveluista on alun perin kehitetty paikallisiin ongelmiin tarttuneissa edelläkävijäkunnissa. Myös palvelujen laajentaminen palveli kuntien intressejä: se toi mukanaan valtion huomattavan taloudellisen tuen sekä hyvinvointipalvelujen uudet työpaikat. 1980-luvun lopulla osoittautui, että valtio oli saanut kunnat liian hyvään vauhtiin: kunnat pyrkivät edelleen laajentamaan palvelujaan, vaikka keskushallinto oli jo huolestunut resurssien riittävyydestä. Vuoden 1993 valtionosuusuudistuksessa valtio sanoutui irti sosiaalipalveluja koskeneesta kokonaisvastuustaan. Vastuu palveluista ja niiden rahoituksesta jätettiin pääosin kunnille.

Pohjoismaisessa vertailussa Suomen päivähoitopalvelut ovat kehittyneet selvästi Tanskaa ja Ruotsia hitaammin. 1990-luvulla myös Norja on mennyt Suomen edelle. Suomalainen kotihoidontukijärjestelmä on kuitenkin ainutlaatuinen. Ruotsissa ja Suomessa sosiaalipalvelut rakennettiin valtion tiukassa ohjauksessa, Norjassa ja Tanskassa kunnille jätettiin enemmän vapautta. Toisaalta norjalaiset ja suomalaiset kunnat eivät hyvinvointivaltion ekspansiovaiheessa alistuneet perinpohjaiseen kuntareformiin, jollainen toteutettiin Ruotsissa ja Tanskassa. Kaikkien Pohjoismaiden palvelujärjestelmissä näkyy joka tapauksessa sama perusjännite kuntien vapauden ja hyvinvointivaltion alueellisen tasa-arvon keskenään ristiriitaisten päämäärien välillä.

Lisätietoja: Teppo Kröger, työpuh. (040) 515 2952 tai kotipuh. (014) 375 3367


Väitökset
Tampereen yliopiston tiedotus
Tampereen yliopisto