Yliopistologo

Lääketieteen lisensiaatti Rainer Zeitlinin kirurgian alaan kuuluva väitöskirja

Late outcome of paediatric burns - scarred for life? (Lapsuudenaikainen palovamma - elinikäinen vammako?)

tarkastetaan perjantaina 31.10.1997 kello 12 lääketieteen laitoksen K-rakennuksen pienessä luentosalissa, Teiskontie 35.

Vastaväittäjänä on dosentti Markku Härmä Kuopion yliopistosta. Kustoksena toimii professori Markku Järvinen.

Zeitlin on syntynyt Tampereella 21.6.1956 ja suorittanut ylioppilastutkinnon Kangasalan yhteiskoulussa 1975. Lääketieteen lisensiaatin tutkinnon hän suoritti Tampereen yliopistossa 1981. Zeitlin asuu nykyisin Pälkäneellä ja työskentelee thorax- ja verisuonikirurgian erikoislääkärinä Tampereen yliopistollisessa keskussairaalassa.

Zeitlinin väitöskirja ilmestyy sarjassa Acta Universitatis Tamperensis 566, painopaikka Vammalan kirjapaino Oy, Vammala 1997. ISBN 951-44-4227-X, ISSN 1455-1616 Väitöskirjan tilausosoite: Tampereen yliopiston julkaisujen myynti, PL 617, 33101 Tampere

Lisätietoja: Rainer Zeitlin p. (03) 247 5111 (työ) tai (03) 534 2771 (koti)

TIIVISTELMÄ

Lapsen palovamman tavallisin aiheuttaja on kodissa päälle läikkynyt kuuma kahvi tai vesi; myös tässä tutkimuksessa tehtiin em. havainto. Epäily heräsi myös muutamista lasten pahoinpitelyyn viittaavista palovammatapauksista.

Sairaalahoitoa vaativien lasten palovammojen määrä on vuosien kuluessa hieman vähentynyt ja hoidon kesto (v.1967 18pv, v.1987 9pv) lyhentynyt muiden kirurgisten potilaiden tapaan.

359 potilaan sairauskertomustiedot analysoitiin 1960-luvulta alkaen ja näistä 91 potilasta, jotka ilmoittivat vammastaan jääneen pysyviä arpia, jälkitarkastettiin noin 18 vuotta vamman jälkeen.

Jälkitarkastettujen alkuperäisen palovamman laajuus oli ollut noin neljä potilaan kämmenenalaa (11.9%) ja keski-ikä tuolloin 2,5 v.

Alunperin oli vammautunut noin kolme ihonkohtaa,uusintatarkastuksessa arpia löytyi noin kahdesta kohdasta. Kolmella neljästä potilaasta oli selvästi havaittavat arvet. Naiset ilmoittivat miehiä useammin edelleen harmittelevansa arpiaan.

Tavallisimmat toiminnalliset myöhäishaitat olivat arpien heikentynyt kosketustunto (56.2%) ja rusketushäiriöt (78.4%). Palovamma-arpien suojaaminen auringolta on näin ollen suositeltavaa.

Ainoastaan viideltä potilaalta puuttuivat muistikuvat sekä heidän vammautumisestaan että sairaalahoidostaan. Sairaalahoidon muistot yli 3-vuotiailla liittyivät yleensä kipuun. Lasten kipuhoitoon tulisi kiinnittää enemmän huomiota myös palovammoja hoidettaessa.

Sairaalahoitoa vaativasta lapsuuden palovammasta jää yleensä näkyvä arpi ja muistoja niin lasten kuin heidän vanhempiensakin mieliin. Lapsuuden palovammasta harvoin koituu merkittäviä ammatillisia ja psykososiaalisia, aikuisikään ulottuvia haittoja.


Väitökset Tampereen yliopiston tiedotus Tampereen yliopisto