Yliopistologo

Lääketieteen lisensiaatti Tiina Oivasen syöpätautien ja sädehoidon alaan kuuluva väitöskirja

Conventional Chemotherapy for Multiple Myeloma. An Overview of 432 Patients Treated in Multicentre Trials

(Multippelin myelooman kemoterapia tavanomaisin annoksin. Monikeskustutkimuksissa hoidettujen 432 potilaan hoitotulosten uudelleenanalyysi)

tarkastetaan perjantaina 7.11.1997 kello 12 lääketieteen laitoksen K-rakennuksen pienessä salissa, Teiskontie 35.

Vastaväittäjänä on dosentti Kari Remes Turun yliopistosta. Kustoksena toimii professori Pirkko Kellokumpu-Lehtinen.

Oivanen on syntynyt Joensuussa 8.7.1959 ja suorittanut ylioppilastutkinnon Hatanpään lukiossa 1978. Lääketieteen lisensiaatin tutkinnon hän suoritti Tampereen yliopistossa 1985. Oivanen on erikoistunut syöpätauteihin ja sädehoitoomn. Nykyisin hän asuu Ruutanassa Kangasalla ja työskentelee Tampereen yliopistollisen keskussairaalan syöpätautien klinikan erikoislääkärinä.

Oivasen väitöskirja ilmestyy sarjassa Acta Universitatis Tamperensis 569, painopaikka Vammalan kirjapaino Oy, Vammala 1997. ISBN 951-44-, ISSN 1455-1616

Väitöskirjan tilausosoite: Tampereen yliopiston julkaisujen myynti, PL 617, 33101 Tampere

Lisätietoja: Tiina Oivanen p. (03) 247 3085 (työ) tai (03) 376 1109 (koti)

TIIVISTELMÄ

Multippeli myelooma on luuytimen soluista lähtöisin oleva pahanlaatuinen veritauti, johon toistaiseksi ei ole olemassa parantavaa hoitoa. Taudin kulku ja potilaiden elinaika on kuitenkin suuresti vaihteleva. Myelooma on pääasiassa iäkkäiden ihmisten tauti, sillä enemmän kuin puolet potilaista on yli 70-vuotiaita.

Työn tavoitteena oli tutkia eri tekijöiden vaikutusta solunsalpaajilla tavanomaisin annoksin hoidettujen myeloomapotilaiden ennusteeseen. Tutkimusaineiston muodostivat 432 potilasta, joita oli hoidettu ensi kerran vuosina 1979-85 neljän eri hoitotutkimuksen puitteissa, kaikkiaan 21:ssä maamme sairaaloista.

70-vuotiaiden ja sitä nuorempien potilaiden elinaika oli keskimäärin 49 kk ja yli 70 vuotiaiden 31 kk, mikä on kansainvälisesti vertaillen hyvä tulos. Taudin etenemisen pysäyttäminen ja oireiden lievittyminen (hoitovaste), mutta ei se, kuinka hyvin tautimuutokset saatiin häviämään, oli tärkein elinaikaa ennustava tekijä. Nuoremmista potilaista (<70 vuotta) hoitovasteen saavutti 85% ja vanhemmista 81% ja heidän keskielinaikansa oli 57 ja 40 kk. Vastaava elinaika oli vain 10 ja 4 kk potilailla, joiden tauti eteni hoidosta huolimatta.

Veren hemoglobiini (Hb) yli 100 g/l, verihiutaleet yli 150xlO9, normaali seerumin kreatiniini- ja kalsiumarvo, IgG-tauti ja plasmasolujen osuus <70% luuytimen soluista suosivat pitkää kokonaiselinaikaa. Paras ennustearvo oli uudella Hb tasoon ja luuytimen plasmasolumäärään perustuvalla luokituksella, jonka avulla potilaat jaoteltiin kolmeen ennusteeltaan erilaiseen ryhmään. 60% potilaista kuului suotuisan ennusteen ryhmään ja vain 14% kaikkein huonoimman ennusteen ryhmään.

Kokonaiselinaika oli yhtä pitkä potilailla, joiden ensimmäisenä hoitona käytettiin melfalaanin ja prednisolonin yhdistelmää tai melfalaania sisältävää useamman solunsalpaajan yhdistelmää. Suhteellisen pitkä, noin 18 kuukautta kestävä ensivaiheen hoito ja pitkä taudin etenemisvapaa-aika suosivat pitkää kokonaiselinaikaa. Samoin tärkeä merkitys oli sillä, kuinka hyvin hoidolla saavutetaan vastetta kun tauti alkoi uudelleen edetä.

Vuosittaisella tutkimuksiin otettujen potilaiden luvulla mitattu sairaalan koko ei vaikuttanut hoidon tuloksiin.

Hoidettaessa multippelia myeloomaa sairastavaa potilasta solunsalpaajilla tavanomaisin annoksin, on hoitovaste tärkein elinaikaa ennustava tekijä. Hyvä hoitotulos voidaan saavuttaa myös hajauttamalla hoito eri kokoisiin sairaaloihin, ainakin kliinisten tutkimusten puitteissa. Potilaat joille on odotettavissa huono ennuste tavanomaisella hoidolla voidaan tunnistaa yksinkertaisin menetelmin, hemoglobiinin ja luuytimen plasmasolumäärän avulla, ja heille voidaan jo taudin varhaisvaiheessa tarjota kokeellisia hoitomuotoja.


Väitökset Tampereen yliopiston tiedotus Tampereen yliopisto