Yliopistologo

Filosofian lisensiaatti Kai Mikkosen yleisen kirjallisuustieteen alaan kuuluva väitöskirja

The Writer's Metamorphosis: Tropes of Literary Reflection and Revision

(Kirjoittajan metamorfoosi: Kerronnan muutosten ja heijastusten kielikuvat)

tarkastetaan perjantaina 21.11. 1997 kello 12 Pinnin kiinteistön Paavo Koli -salissa, Kehruukoulunkatu 1.

Vastaväittäjänä on professori Brian McHale, West Virginia University. Kustoksena toimii professori Pekka Tammi.

Mikkonen on syntynyt Tampereella ja suorittanut ylioppilastutkinnon Kalevan lukiossa 1984. Filosofian lisensiaatin tutkinnon hän suoritti Tampereen yliopistossa 1995. Hän asuu Tampereella ja työskentelee tutkijana ja tuntiopettajana Tampereen yliopiston yleisen kirjallisuustieteen oppiaineessa.

Mikkosen väitöskirja ilmestyy sarjassa Tampere Studies in Literature and Textuality, kustantaja Tampere University Press. ISBN/ISSN 951-44-4217-7 Väitöskirjan tilausosoite: Tampereen yliopiston julkaisujen myynti, PL 617, 33101 Tampere

Lisätietoja: Kai Mikkonen p. (03) 2558435 (koti)

TIIVISTELMÄ

Tutkimus käsittelee kertomuksen ajallisuutta ja muutosvoimaa nykykirjallisuuden kuvaaman metamorfoosiaiheen kautta. Kaikissa tutkimuksen pääesimerkeissä päähenkilö on kirjoittaja ja lukija, kirjallisuuden ja historian tuntija. Muodonmuutos ilmenee näissä teksteissä siten, että päähenkilöt rinnastuvat menneisyyden kirjallisuuden, taiteen ja myyttien metamorfoosihahmojen kanssa (unissa, lukemiensa kirjojen kautta) tai käyvät läpi - tai uskottelevat itselleen käyvänsä läpi - todellisen muodonmuutoksen. Pääesimerkkeinä ovat ranskalaisen kirjailijan Michel Butorin omakuva Portrait de l'artiste en jeune singe (Muotokuva taiteilijasta nuorena apinana), englantilaisen kirjailijan Angela Carterin romaani The Infernal Desire Machines of Doctor Hoffman, amerikanjuutalaisen kirjailijan Philip Rothin pienoisromaani The Breast (suom. Rinta) ja amerikan-kiinalaisen kirjoittajan Maxine Hong Kingstonin romaani Tripmaster Monkey: His Fake Book.

Tutkimuksen keskeisenä väitteenä on, että muodonmuutos toimii näissä teksteissä kielikuvana sekä kirjailijahahmon läpikäymälle muutokselle että kertomuksen omalle suhteelle aikaan ja muutokseen. Näissä esimerkeissä kertomus ikään kuin pohtii omaa ajallisuuttaan ja muutosvoimaansa muodonmuutosaiheen kautta. Tutkimukselle keskeisiä kertomuksen muutoskykyyn liittyviä piirteitä ovat tietyt yleiset merkityksen luomisen prosessit (miten kertomus vittaa todellisuuteen? minkälaisia kielikuvallisia siirtymiä teksti käyttää?); juonen kehitys (miten kertomus etenee ja muuttuu ajassa?); henkilöhahmojen luomisen vaiheittaisuus; kirjallisuuden lajiin liittyvät muutokset ja yhdistelyt (esimerkiksi lajiparodia); viittaukset aiempaan kirjallisuus- ja kulttuurihistoriaan ja tämän historian muutospyrkimykset; sekä kysymys kirjallisuuden mahdollisuudesta muuttaa lukijan kokemusmaailmaa (saako kirja lukijaa muuttamaan lukutapaansa tai näkemään maailman ja muutoksen uudella tavalla?).

Kuvattuja kirjailijahahmojen läpikäymiä muutoksia tai ristiriitaisia tilanteita ei voi näissä esimerkeissä erottaa kertomuksen muutoksista, joita muodonmuutosaihe myös heijastaa. Henkilöhahmon muutos tulee ymmärrettäväksi kertomuksen ajallisen etenemisen ja muutospyrkimysten kautta. Kertomus kuvaa muutosta ja samalla oman muuttuvan luonteensa kautta luo vanhasta uusia merkityksiä. Kuvatut henkilöhahmojen muutokset liittyvät kirjailijan ammatinvalintaan, minä-käsityksen murroksiin, ikääntymiseen, monikulttuurisuuteen, sukupuoleen ja seksuaalisuuteen sekä tietoisen ja alitajuisen väliseen suhteeseen. Tutkittu kirjallisuus herättää kysymyksen siitä, mikä voisi tehdä arkipäivän muutoksista jälleen outoja ja monisyisiä tapahtumia ja miten muutos ylipäänsä tulisi ymmärtää.


Väitökset Tampereen yliopiston tiedotus Tampereen yliopisto