Yliopistologo

Yhteiskuntatieteiden ja filosofian lisensiaatti Mikko Lahtisen valtio-opin alaan kuuluva väitöskirja

Niccolo Machiavelli ja aleatorinen materialismi: Louis Althusser ja Machiavellin konjunktuurit

tarkastetaan perjantaina 21.11.1997 kello 12 Tampereen yliopiston päärakennuksen luentosalissa A1, Kalevantie 4.

Vastaväittäjänä on apulaisprofessori Jukka Paastela Tampereen yliopiston politiikan tutkimuksen laitokselta. Kustoksena toimii professori Olavi Borg.

Lahtinen on syntynyt Turussa 17.9.1966 ja suorittanut ylioppilastutkinnon Vammalan lukiossa 1985. Tampereen yliopistossa hän on suorittanut yhteiskuntatieteiden lisensiaatin tutkinnon 1991 ja filosofian lisensiaatin tutkinnon 1996. Hän työskentelee tutkijakoulu VAKAVAn tutkijana.

Lahtisen väitöskirja ilmestyy sarjassa Acta Universitatis Tamperensis 572, painopaikka Vammalan kirjapaino Oy, Vammala 1997. ISBN 951-44-4240-7, ISSN 1455-1616

Väitöskirjan tilausosoite: Tampereen yliopiston julkaisujen myynti, PL 617, 33101 Tampere

Lisätietoja: Mikko Lahtinen p. (03) 223 0120 tai (050) 596 4024

TIIVISTELMÄ

Väitöskirjan kohteena on poliittisen ajattelun klassikko Niccolò Machiavelli (1469-1527) sekä vuonna 1990 kuolleen ranskalaisfilosofi Louis Althusserin postuumisti ilmestyneisiin teoksiin sisältyvä aleatorinen tulkinta Machiavellista. Tätä mielenkiintoista tulkintaa ei ole aikaisemmin tutkittu Suomessa tai muualla maailmassa. Täten Niccolò Machiavelli ja aleatorinen materialismi on kansainvälisestikin arvioiden ensimmäinen tutkimus, jossa Althusserin tulkintaa analysoidaan ja kehitellään eteenpäin systemaattisesti.

Althusserille Machiavelli oli ensisijaisesti poliittisen toiminnan teoreetikko, joka tarkastelee teoksissaan poliittisten toimijoiden pyrkimystä toisaalta käyttäa hyväkseen sattumanvaraisuuden leimaamia poliittisia tilanteita ja toisaalta yrityksiä selviytyä niissä. Machiavelli ei kuitenkaan vain esittänyt teoriaa poliittisesta toiminnasta, vaan myos hän itse oli poliittinen toimija: Hän suoritti Ruhtinas-teos valineenään radikaalin poliittisen teon. Vaikka Ruhtinas onkin nimensä mukaisesti politiikan taidon opaskirja ruhtinaille, ruhtinaan poliittista toimintaa tarkastellaan tässä teoksessa monien eli Italian tuonaikaisen kaupunkiporvariston tavoitteiden näkokulmasta. Althusserin tulkinnan valossa katsottuna Machiavelli oli demokraattinen kirjoittaja, joka ei tyytynyt antamaan kyynisiä machiavellistisia neuvoja ruhtinaille, vaan taitavasti suostutteli ruhtinas-lukijoitaan asettamaan hallitsijan taitonsa monien palvelukseen. Näin ruhtinaan ja monien välisestä liitosta muodostui Machiavellin keskeinen poliittinen päämäärä.

Tämä liitto on suunnattu harvoja mahtavia, kuten joutilaana elävää aristokratiaa vastaan. Machiavellin mukaan Italian niemimaan ongelmana olivat jatkuvat valtataistelut, joita harvat mahtavat kävivät toisiaan vastaan monien kustannuksella. Tämän korkeasti aleatorisen eli sattumanvaraisen ja kansan elämää vaikeuttavan tilanteen kesyttäminen oli mahdollista vain ruhtinaan ja hänen vakaan kansansa avulla.

Väitöskirjassa kehitelläänkin Althusserin Machiavelli-tulkinnan inspiroimana ajatusta, jonka mukaan modernien kansallisvaltioiden syntyä uudella ajalla voidaan tarkastella sattuman kesyttämispyrkimyksenä sekä jatkuvana taisteluna elämän sattumanvaraisuutta vastaan. Machiavellin jälkeisinä vuosisatoina syntyvissä kansallisvaltioissa sattumanvaraisuuden vastainen taistelu tuli merkitsemään hallintatieteiden ja väestöön kohdistuvien hallintatoimien välistä liittoa. Esimerkiksi tilastotieteen avulla väestöstä on hankittu tietoa siihen kohdistuvia hallinnollisia toimenpiteitä varten. Samoin myös nationalismia, lainsäädäntöä, standardeja, aikatauluja, kommunikaation ja joukkotiedotuksen kehittymistä, sosiaali- ja väestöpoliitiikkaa jne. voidaan tarkastella toimenpiteinä ja prosesseina, joiden avulla väestön ajattelu- ja toimintatapoja voidaan yhdenmukaistaa ja tällä tapaa sen käyttäytymistä tehokkaammin ennakoida ja ohjailla.

Kuten Althusser Machiavelli-tulkinnassaan korostaa, sattumanvaraisuutta ei voi kuitenkaan koskaan täydellisesti eliminoida. Historian kriisit ja murroskaudet ovat tästä esimerkkejä. Sattumanvaraisuus ei ole niissä kuitenkaan tarkoittanut pelkkää negatiivista uhkaa, vaan myos positiivista tilaisuutta vapautua ihmisten elämää kahlitsevista ajattelu- ja toimintatavoista.


Väitökset Tampereen yliopiston tiedotus Tampereen yliopisto