Yliopistologo

Lääketieten lisensiaatti, sisätautien erikoislääkäri Matti Rekiaron sisätautien alaan kuuluva väitöskirja

Hengenahdistukseen ja /tai rintakipuun liittyvät lääkärissäkäynnit ja hoitojaksot Etelä-Pohjanmaan sairaanhoitopiirissä

tarkastetaan perjantaina 28.11.1997 kello 12 Tampereen yliopiston lääketieteen laitoksen K-rakennuksen isossa salissa, Teiskontie 35.

Vastaväittäjänä on dosentti Juha Teperi Stakesista (Sosiaali- ja terveysalan tutkimus- ja kehittämiskeskus). Kustoksena professori Amos Pasternack.

Rekiaro on syntynyt Keuruulla ja suorittanut ylioppilastutkinnon Ähtärin lukiossa 1976. Lääketieteen lisensiaatin tutkinnon hän suoritti Oulun yliopistossa 1983 ja valmistui sisätautien erikoislääkäriksi Oulun yliopistosta 1990. Hän on toiminut (1991-1996) apulaisopettajana Tampereen yliopistossa vastuualueena sisätautialan opetus Seinäjoen sairaalassa. Nykyisin hän asuu Pirkkalassa ja toimii Taysin sisätautienklinikan osastonlääkärinä.

Rekiaron väitöskirja ilmestyy Tampereen yliopiston julkaisusarjassa, painopaikka Vammalan Kirjapaino Oy, Vammala1997. ISBN/ISSN 951-44-4238-5.

Väitöskirjan tilausosoite: Tampreen yliopiston julkaisujen myynti, PL 617, 33101 Tampere

Lisätietoja: Matti Rekiaro p. (03) 368 0950 (koti) (03) 247 5111 (työ)

TIIVISTELMÄ

Tutkimuksessa tarkasteltiin hengenahdistukseen ja rintakipuun liittyviä lääkärissäkäyntejä sekä hoitojaksoja 15-vuotiailla ja sitä vanhemmilla potilailla Etelä-Pohjanmaan sairaanhoitopiirin alueella (väestöpohja noin 200 000) vuosina 1993-94. Neliportainen terveyskeskuksissa, sairaaloissa ja osin yksityisessä terveydenhuollossa tehty tutkimus sisälsi tietoja kaikkiaan 1464 lääkärissäkäynnistä sekä hoitojaksosta. Aineisto kerättiin etenevästi tutkimuslomakkeilla, jotka hoitava lääkäri täytti yhdessä hoitohenkilökunnan kanssa. Tutkimuksen kattavuutta selvitettiin takautuvalla sairauskertomusanalyysilla. Lisäksi kartoitettiin terveydenhuollon toimintayksiköiden tutkimus- ja hoitovalmiudet hengenahdistuksesta ja rintakivusta kärsivien potilaiden hoidossa.

Hengenahdistus ja rintakipu sitoivat runsaasti terveydenhuollon voimavaroja. Terveyskeskuskäynneistä 7 % liittyi hengenahdistukseen tai rintakipuun tai molempiin. Osuus oli 26 % sisätautien ja 61 % keuhkosairauksien ajanvarauskäynneistä, 14 % kaikista 15 vuotta täyttäneiden erikoissairaanhoidossa tapahtuneista päivystyskäynneistä, 44 % sisätautipäivystyspotilaista, 33 % erikoissairaanhoidon (sisälsi sisätaudit ja keuhkosairaudet) kotiutuksista ja 19 % terveyskeskusten vuodeosastojaksoista. Merkittävä osa käynneistä liittyi jo aiemmin diagnosoituun sairauteen.

Terveyskeskusten ajanvarauksessa kävi hengenahdistuksen vuoksi 4 ja rintakivun vuoksi 10-11 potilasta 100 000 asukasta kohden tarkasteluvuorokauden aikana. Samana aikana sairaaloiden ajanvarauksessa kävi hengenahdistuksen vuoksi 15 ja rintakivun takia 8 potilasta. Sairaanhoitopiirin alueella tapahtui 5 hengenahdistukseen ja 11 rintakipuun liittyvää päivystysvastaanottokäyntiä, joista valtaosa terveyskeskuksissa. Näistä potilaista suurin osa kotiutettiin suoraan vastaanotolta. Valtaosalla potilaista oireet johtuivat hoitavan lääkärin arvion mukaan joko sydän- tai hengityselinperäisistä syistä. Tutkituista 32 %:lla oireiden syynä katsottiin olevan useampi kuin yksi sairaus.

Terveyskeskusten tutkimus- ja hoitomahdollisuudet osoittautuivat valtaosin riittäviksi, mikäli hoidon porrastusta erikoissairaanhoidon kanssa hyödynnetään tehokkaasti. Uhkaavan sydäninfarktin hoitovalmiudessa todettiin kehittämistarpeita. Hengenahdistuksen ja rintakivun tarkastelu yhdessä osoittautui perustelluksi, koska noin viidesosalla potilaista esiintyi molempia oireita. Hengenahdistuspotilaista vajaalla kolmasosalla oli rintakipua ja rintakipupotilaista yli kolmasosalla hengenahdistusta.

Astmapotilaiden hoito noudatti lääkityskäytännön perusteella arvioituna valtakunnallisia suosituksia. Sepelvaltimotaudin osalta havaittiin aihetta hoitokäytäntöjen tarkistukseen, esimerkiksi poikkeaviin veren rasva-arvoihin ei puututtu riittävästi. Erityisesti terveyskeskuspäivystyksissä ei käytetty riittävän järjestelmällisesti diagnostiikan kannalta keskeisiä perustutkimuksia, kuten sydänfilmiä ja uloshengityksen huippuvirtauksen mittausta. Laatuongelmien korjaamiseksi tutkimustulokset toimitetaan alueen terveyskeskuksiin ja sairaaloihin täydennyskoulutuksen käynnistämiseksi. Päivystystilanteita varten kehitettiin yksinkertainen alueellinen hoito-ohjelma.


Väitökset Tampereen yliopiston tiedotus Tampereen yliopisto