Yliopistologo

LL, kirurgian erikoislääkäri Erkki Pehkosen kirurgian alaan kuuluva väitöskirja

Rhythm- and conduction disturbances after coronary artery bypass grafting

(Sepelvaltimo-ohitusleikkauksen jälkeiset rytmi- ja johtumishäiriöt)

tarkastetaan perjantaina 5.12.1997 kello 12 Tampereen yliopiston lääketieteen laitoksen K-rakennuksen pienessä luentosalissa, Teiskontie 35.

Vastaväittäjänä on dosentti Kimmo Kyösola Helsingin yliopistosta ja kustoksena toimii professori Markku Järvinen.

Pehkonen on syntynyt Helsingissä. Ylioppilaaksi hän on päässyt Tampereen yhteiskoulusta 1970. Lääketieteen lisensiaatin tutkinnon hän suoritti Turun yliopistossa 1977 ja valmistui kirurgian erikoislääkäriksi Tampereen yliopistosta 1983 sekä Thorax -ja verisuonikirurgian erikoislääkäriksi Tampereen yliopistosta 1986. Pehkonen on toiminut kirurgian erikoislääkärin virassa Tampereen yliopistollisessa sairaalassa vuodesta 1987.

Pehkosen väitöskirja ilmestyy Acta Universitatis Tamperensis -sarjassa, painopaikka Vammalan Kirjapaino Oy, Vammala 1997. ISBN 951-44-4237-7 ISSN 1455-1616

Väitöskirjan tilausosoite: Tampereen yliopiston julkaisujen myynti, PL 617, 33101 Tampere.

Lisätietoja: Erkki Pehkonen p.(03)346 0036(koti) ja (03) 247 4978(työ).

TIIVISTELMÄ

SEPELVALTIMO-OHITUSLEIKKAUKSEN JÄLKEISET SYDÄMEN RYTMI- JA JOHTUMISHÄIRIÖT

Sydämen rytmi- ja johtumishäiriöt ovat yleisiä sepelvaltimoleikkauksen jälkeen. Paitsi, että ne voivat olla vaarallisia potilaalle, ne aiheuttavat pitkittynyttä hoitoaikaa teho-osastolla ja sairaalassa ja siten haittaa sekä yksittäiselle potilaalle että yhteiskunnalle.

Tässä tutkimuksessa oletettiin, että leikkauksen aikainen sydänlihaksen hapenpuute on ainakin osasyy näihin häiriöihin. Hapenpuutteen haitathan pyritään minimoimaan leikkauksen yhteydessä sydämensuojausliuoksella, ns. kardioplegialiuoksella. Rytmi- ja johtumishäiriöiden esiintymistä vertailtiin koostumukseltaan ja lämpötiloiltaan erilaisten kardioplegialiuosten ja kardioplegian erilaisten antoreittien yhteydessä. Oikea sepelvaltimo suonittaa paljolti eteisten aluetta ja sydämen johtoratasysteemejä ja sen ahtauman vaikutusta em. häiriöiden syntyyn myös tutkittiin.

Osoittautui, että yleisin ohitusleikkauksen komplikaatio, eteisvärinä, toisin kuin muut rytmi- ja johtumishäiriöt, oli yhteydessä kardioplegialiuoksen koostumukseen ja antoreittiin. Kammioperäiset rytmihäiriöt ja johtumishäiriöt olivat syy-yhteydessä sydämen hapenpuutteeseen, sen sijaan eteisvärinän synty arvioitiin monimutkaisemmaksi.

Oikean sepelvaltimon ahtaumalla oli osuutta sekä eteisvärinän että johtumishäiriöiden synnyssä. Sydämen korvaavalla verenkierrolla (=kollateraaliverenkierrolla) oli osuutta näihin häiriöihin siten, että sen arvioitiin altistavan eteisvärinälle ja toisaalta estävän johtumishäiriöiden syntyä. Kaikki käytetyt sydämen suojausmenetelmät osoittautuivat turvallisiksi normaalin riskitason sepelvaltimokirurgiassa.


Väitökset Tampereen yliopiston tiedotus Tampereen yliopisto