Väitös



Yliopistologo


Lääk.lis. Sirpa Savilahti

Clinical and radiographig outcome of total hip arthroplasty - factors related to loosening (Lonkan totaaliendoproteesioperaatioiden kliiniset ja radiologiset tulokset)

Väitösaika- ja paikka: 14.3.1997 klo 12 Tampereen yliopiston lääketieteellisen teknologian laitos, Finn-Medin auditorio, Lenkkeilijänkatu 6.

Vastavaäittäjä: dosentti Olavi Nelimarkka; Kustos: professori Markku Järvinen; Oppiaine: kirurgia



Vuosittain Suomessa asetetaan tekonivel (endoproteesi) noin 9000 potilaalle. Tärkeimpiä tekonivelleikkaukseen johtavia syitä ovat primaari osteoartroosi (nivelrikko) sekä nivelreuma. Valtaosa tekoniveloperaatioista kohdistuu lonkkaniveleen (n. 5200/v) ja näistä operaatioista noin 20 % on revisio- eli uusintaleikkauksia.

Kiinnitystavan mukaan proteesimallit voidaan jakaa karkeasti kahteen ryhmään: sementtikiinnitteisiin ja ilman sementtiä kiinnittyviin. Suomessakin on käytössä useita kymmeniä erilaisia endoproteesimalleja. Tässä tutkimuksessa selviteltiin tuloksia muutamalla usein käytetyllä proteesimallilla. Tutkimusryhmiä oli kolme: l) sementitön endoproteesi (mallina Link RS), 2) sementillinen endoproteesi (Lubinus) ja 3) sementittömät revisioproteesit. Tuloksia arvioitaessa otettiin huomioon potilaan oireisto (esim. kipu, liikuntarajoitukset), uusintaleikkausten määrä sekä röntgenologiset löydökset.

Leikkaustekniikan todettiin vaikuttavan sekä sementillisen että sementittömän proteesioperaation tulokseen. Sopivan kokoisen proteesin sijoittaminen oikeaan asentoon sekä huolellinen sementöinti antavat parhaan lopputuloksen. Myös potilaan ominaisuudet voivat vaikuttaa tekonivelleikkauksen lopputulokseen. Nuorilla, ylipainoisilla ja miehillä endoproteesi irtoaa muita useammin.

Itse proteesin malli on myös tärkeä tekonivelleikkauksen tulokseen vaikuttava tekijä. Tämän tutkimuksen proteesimalleista sementitön Link RS johti tavallista useammin revisioon. Uusintaleikkauksissa käytetyt kierrekupit ja makroporoosipintaiset komponentit johtivat myös huonoon tulokseen. Sen sijaan sementillisen Lubinus-mallin tulokset olivat vielä kymmenenkin seurantavuoden jälkeen hyviä. Samoin revisioleikkausten mikroporoosi pintaiset komponentit osoittautuivat luotettaviksi.

Tämä tutkimus osoittaa, että erilaisten endoproteesioperaatioiden rekisteröinti ja jatkuva seuranta on tärkeää. Katastrofeiksi osoittautuvat proteesimallit paljastuvat usein vasta kliinisessä käytössä, jolloin ne voidaan löytää potilaiden seurannan avulla.

Lisätietoja: Sirpa Savilahti työpuh. (06) 415 4621


Väitökset
Tampereen yliopiston tiedotus
Tampereen yliopisto