Yliopistologo

Terveydenhuollon lisensiaatti Päivikki Koposen (os. Leppäniemi) hoitotieteen väitöskirja

Public Health Nursing in Primary Health Care based on the Population Responsibility Principle (Terveydenhoitajien työ väestövastuisessa perusterveydenhuollossa)

tarkastetaan perjantaina 16.1.1998 klo 12 lääketieteen laitoksen B-rakennuksen isossa luentosalissa, Medisiinarinkatu 3.

Vastaväittäjänä on dosentti Marja-Leena Perälä (Oulun yliopisto ja Stakes). Kustoksena on professori Marita Paunonen.

 

Päivikki Koponen on syntynyt Lohjalla 29.8.1959 ja suorittanut ylioppilastutkinnon Lohjan lukiossa 1978. Terveydenhuollon lisensiaatin tutkinnon hän suoritti Tampereen yliopistossa 1993.

Koponen on työskennellyt Tampereen yliopiston hoitotieteen laitoksessa tutkijana 1.1.1989-30.4.1991, Kansanterveyslaitoksen terveydenhuoltotutkimusosaston tutkijana 1.5.1991-31.12.1992 ja Tampereen yliopistossa hoitotieteen assistenttina 1.1.-31.12.1993.

Koposen väitöskirja ilmestyy sarjassa Acta Universitatis Tamperensis. Vammalan kirjapaino Oy, Vammala. 1997. ISBN: 951-44-4270-9/1455-1616

TIIVISTELMÄ

Tutkimuksen tavoitteena oli kuvata terveydenhoitajien työn kehittämisprosesseja väestövastuisessa perusterveydenhuollossa sekä tunnistaa työn keskeisten ominaispiirteiden välisiä suhteita. Tutkimus toteutettiin kymmenessä "Väestövastuisen perusterveydenhuollon kokeilut" -projektiin vuosina 1989-1992 osallistuneessa terveyskeskuksessa.

Toimintamallien eli työnjakoperusteiden muutosta pidettiin keskeisenä väestövastuisen terveydenhoitajien työn kehittämisessä. Toimintamallit laaja-alaistuivat, mutta ns. "vauvasta vaariin" -toimintamalli, jossa yksi terveydenhoitaja vastasi alueellaan kaikista palveluista, oli alle viidenneksellä kokeiluun osallistuneista terveydenhoitajista, useimmiten maaseudulla. Terveydenhoitajien henkilökohtaiset käsitykset työstään sisälsivät sekä toimintamallien laaja-alaistumista tukevia että vastustavia perusteita. Kokemukset väestövastuukokeilujen suunnittelusta ja toteutuksesta sekä kokeilujen vaikutuksesta työhön olivat yleisesti ottaen myönteisempiä sellaisilla terveydenhoitajilla, joiden toimintamalli oli laaja-alaistunut kuin niillä, joiden toimintamalli oli eriytyneempi. Terveydenhoitajien työhön liittyvien kielteisten kokemusten osuus väheni kokeilujen aikana.

Terveydenhoitajien asiakastyö pysyi pääpiirteissään muuttumattomana kun tarkasteltiin asiakkaiden ikää, sukupuolta, käyntityyppiä sekä käynnin tavoitteita ja käynnin aikana käsiteltyjä aihepiirejä. Hoidon jatkuvuus ja moniammatillinen yhteistyö asiakasasioissa paranivat projektin aikana ja olivat muita parempia laaja-alaisesti toimivilla terveydenhoitajilla ja maaseudulla. Noin kolmanneksella kokeilualueiden väestöstä oli terveyskeskuksessa tietty terveyden- tai sairaanhoitaja, johon voi ottaa tarvittaessa yhteyttä. Tämä oli muita yleisempää maaseudulla ja niillä jotka eivät olleet työssä kodin ulkopuolella. Enemmistö väestöstä (79%) piti tällaisia omahoitajia tarpeellisina, mutta erityisesti vanhuksilla ja pitkäaikaissairailla ei aina ollut omahoitajaa, vaikka he pitivät tätä erittäin tarpeellisena.

Tutkimustulokset osoittavat, että terveydenhuollon kehittämisprojekteissa tulisi aiempaa syvällisemmin kiinnittää huomiota käytettävien käsitteiden selkeyteen, muutosten perusteluihin, suunnitteluun ja toteutustapoihin. Lähtökohtana tulisi olla sekä työntekijöiden että asiakkaiden ja väestön odotusten ja kokemusten moninaisuus

 

Lisätietoja: Päivikki Koponen, puh. 019-736447 (koti), 09-4178 7364 (työ)


Väitökset    Tampereen yliopiston tiedotus   Tampereen yliopisto