Yliopistologo

Kasvatustieteiden kandidaatti Terttu Munnukan ammattikasvatuksen alaan kuuluva väitöskirja

Hoitamaan oppiminen ja opettaminen ­ Käytännöllinen opetus sairaanhoitajakoulutuksessa

tarkastetaan perjantaina 16.1.1998 kello 12 Tampereen yliopiston opettajankoulutuslaitoksen auditoriossa Hämeenlinnassa, osoitteessa Erottajakatu 4.

Vastaväittäjänä on dosentti Anneli Sarvimäki Helsingin yliopistosta ja kustoksena toimii apulaisprofessori Jarkko Leino.

Munnukka on syntynyt Jääskissä. Hän on valmistunut kasvatustieteiden kandidaatiksi Tampereen yliopistosta 1988, terveydenhuollon lisensiaatiksi Tampereen yliopistosta 1990 ja terveydenhuollon tohtoriksi Tampereen yliopistosta1993. Munnukka on työskennellyt Tampereen yliopistossa eri tehtävissä. Hän on toiminut kansanterveystieteen lehtorina 1989-1991 sekä hoitotieteen laitoksella lehtorina 1991-1995, yliassistenttina sekä apulaisprofessorina 1992. Lisäksi hän on ollut useissa sivutoimisissa hoitotieteen tuntiopettajan tehtävissä Tampereen yliopistossa.

Munnukan väitöskirja ilmestyy sarjassa Acta Universitatis Tamperensis 579, Vammalan Kirjapaino Oy, Vammala 1997. ISBN/ISSN 951-44-4265-2/1455-1616.

Väitöskirjan tilausosoite: Tampereen yliopiston julkaisujen myynti, PL 617, 33101 Tampere.

TIIVISTELMÄ

Tutkimus tarkastelee hoitotiedettä ja sen käyttöä sairaanhoitajakoulutuksessa, opiskelijoiden toimimista opiskelija-omahoitajina sekä opettajien, ohjaajien ja osastonhoitajien opettamis- ja ohjaamistehtävää. Lähestysmistapa noudattaa fenomenologis - hermeneuttista traditiota, lähtökohtana opiskelijoiden ja heidän ohjaajiensa toiminnan ja kokemuksien tarkastelu. Oppimisen ja opetuksen konteksti oli käytännöllinen opetus. Tutkimus koostuu yhdeksästä osatutkimusartikkelista, joiden aineistot on koottu kirjallisuudesta, päiväkirjoista, esseistä, haastatteluista ja kirjallisista tuotoksista. Aineistojen analysoinnissa on käytetty erilaisia laadullisen aineiston ymmärtämiseen ja tulkintaan perustuvia menetelmiä.

Tutkimuksen tuottaman tiedon penusteella voidaan entistä syvällisemmin ymmärtää sairaanhoitajakoulutuksen käytännöllistä opetusta sekä tehdä johtopäätöksiä oppimisen ja opetuksen kehittämisestä. Tutkimustuloksista käy ilmi, että hoitotieteellistä tietoa sairaanhoitajakoulutuksen lähtökohtana tulee selkeyttää.

Tieto, tutkimus, teoria ja niiden keskinäiset suhteet ovat vielä epäselviä sekä opetussuunnitelmassa että käytännöllisessä opiskelussa. Opiskelijat voivat oppia yksilöllistä potilaiden/läheisten hoitoa ja yhteistyötä tiimin kanssa, kun he työskentelevät opiskelija-omahoitajina. Opiskelijat tarvitsevat itselleen lähiohjaajan, joka on samalla opiskelijan potilaan rinnakkaishoitaja. Tämä järjestely varmistaa potilaan hoidon turvallisuuden.

Ohjaajan merkitys oli suuri: hän auttoi opiskelijaa toisaalta potilaskeskeisyyden ymmärtämisessä, toisaalta oppimisen etenemisessä. Opetusvastuu oli ensisijaisesti ohjaajalla. Opettaja toimi yhteistyössä sekä opiskelijan että ohjaajan kanssa. Hänen ensisijainen tehtävänsä olisi käytännön ja teorian integrointi, mutta osa opettajista organisoi opiskelun. Osastonhoitaja vastasi opetusosaston opetuksen laadusta sekä yksilövastuisen hoitotyön periaatteiden toteutumisesta ja ohjausoloista osastolla.

Tutkimuksessa esitetään käytännöllisen opetuksen kehittämisehdotuksia. Niistä voisivat hyötyä sekä koulu- että hoito-organisaatiot. Organisaatioissa tulisi määritellä käytännöllisen opetuksen toteutuksen periaatteet ja lähtökohtaoletukset, jotka merkitsevät opetussuunnitelman sisällön ja opetuksen koordinointia, ajoitusta ja integrointia.

 

Lisätietoja: Terttu Munnukka p. (03) 261 2706 (koti) ja (03) 215 6816 (työ).


Väitökset    Tampereen yliopiston tiedotus   Tampereen yliopisto