Yliopistologo

Yhteiskuntatieteiden kandidaatti Alpo Karilan sosiologian alaan kuuluva väitöskirja

Kuntien talouden ohjaus ja sen muutos. Perinteisestä politiikasta rinnakkaisten ohjausjärjestelmien kokonaisuuteen

tarkastetaan perjantaina 27.2. 1998 klo 12 Tampereen yliopiston päärakennuksessa, luentosalissa A I, osoitteessa Kalevantie 4.

Vastaväittäjinä ovat yliassistentti Pekka Kosonen Helsingin yliopistosta ja professori Pentti Meklin Tampereen yliopistosta. Kustoksena toimii Matti Alestalo.

Karila on syntynyt Korpilahdella ja päässyt ylioppilaaksi Korpilahden yhteiskoulusta 1967.

Karilan väitöskirja ilmestyy sarjassa Suomen Kuntaliiton Acta-sarja, Helsinki 1998. ISBN 951-755-096-0/1237-8569

Väitöskirjaa voi tilata osoitteesta: Suomen Kuntaliitto, PL 200, 00101 Helsinki, p. (09)-7711

Lisätietoja: Alpo Karila p. (03) 3418 226, p. (03) 3420 715 (koti)

TIIVISTELMÄ

Kuntien budjetointia on 1990-luvulla uudistettu samalla kun laskentainformaation hyväksikäyttöä on lisätty ja organisaatiorakenteita sekä päätösvaltaa on hajautettu. Talouden ohjausvälineiden muutoksilla on myös laajempia kuntien yhteistoiminta- ja valtasuhteisiin liittyviä seurauksia. Tutkimuksessa kysytäänkin, miten ohjausjärjestelmien painoarvot ovat kuntien sisällä muuttuneet. Kuntia tarkastellaan tuolloin neljän ohjausjärjestelmän - poliittinen ohjaus, keskushallinnon virkamiesohjaus, sektoriasiantuntijoiden professionaalinen ohjaus ja markkinamainen ohjaus - muodostamina kokonaisuuksina.

Tulosten perusteella havaitaan, että kuntien talouden ohjaus on muuttunut perinteisestä poliittispainotteisesta ohjauksesta rinnakkaisten ohjausjärjestelmien kokonaisuudeksi. Muutos on selkeintä suurissa kunnissa. Monissa pienissä kunnissa poliitikkojen asema talouden ohjauksessa on edelleen vahva.

Länsieurooppalainen "uuden julkisen hallinnon" kehittämisajatus painottaa voimakkaasti markkinamaisten ohjausvälineiden hyödyntämistä. Kuntien sisäisessä talouden ohjauksessa kilpailuun ja valinnan vapauteen perustuvaa markkinamaisuutta löytyi kuitenkin varsin vähän. Sitäkin enemmän havaittiin kuntien peruspalveluja tuottavien sektoriasiantuntijoiden aseman itsenäistymistä ja vahvistumista. Myös keskushallinnon virkamiesohjauksen asema on vahvistunut ja saattaa konserniohjauksen myötä edelleen vahvistua. Kunnallispoliitikot ovat menettäneet asemiaan budjetointiin ja henkilöstöpolitiikkaan liittyvissä asioissa. Poliitikkojen konkreettinen päätösvalta on vaihtunut epävirallisempaan vaikutusvaltaan. Poliitikot osallistuvat aiempaa laajemmin esimerkiksi budjetin valmisteluun ja he saavat luettavakseen aiempaa enemmän virkamiesten kirjoittamia raportteja toiminnan ja talouden tavoitteiden toteutumisesta.

Kunnan koko ja siihen liittyvä muukin toimintaympäristön kompleksisuus havaittiin tärkeimmäksi kuntien välisiä eroja selittäväksi tekijäksi. Ympäristön yllättävä muuttuvuus, joka yrityselämää koskevissa tutkimuksissa on todettu keskeisimmäksi organisaatioita ja ohjausrakenteita muokkaavaksi tekijäksi, vaikuttaa kunnissa huomattavasti vähemmän. Näyttää siltä, että se ei ainakaan johdonmukaisesti lisää joustavuuteen perustuvia ohjaus- ja organisointitapoja. Kuntien toiminnan monet piirteet, kuten kuntien tehtävien lakisääteinen luonne ja toimipaikan pysyvyys, samoin kuin kuntiin kohdistuvat ristiriitaiset odotukset tekevät yritysmäisen joustavuuden mahdottomaksi. Ympäristön muutoksiin varaudutaan mieluummin virkamiesmäisen varovaisesti, tasetta vahvistaen.

Tutkimuksessa tarkasteltiin kunnissa vuosina 1990-95 tapahtuneita muutoksia. Tiedot kerättiin kuntien talousjohdolle suunnatulla kyselyllä.


Väitökset    Tampereen yliopiston tiedotus   Tampereen yliopisto