Yliopistologo

Filosofian tohtori Leo Levasen kasvatustieteiden alaan kuuluva väitöskirja

Eläytyminen ja etäännyttäminen teatterikasvatuksessa. Eläytymisen ja etäännyttämisen suhde ja rooli sosialistiseen realismiin pohjautuvan teatteritaiteellisen viestinnän ja vaikuttamisen perusteissa

tarkastetaan perjantaina 6.3. 1998 klo 12 Tampereen yliopiston kasvatustieteiden laitoksella, luentosalissa B 322, osoitteessa Pyynikintie 2.

Vastaväittäjinä ovat dosentti Leena Kurki ja professori Panu Rajala Tampereen yliopistosta. Kustoksena toimii professori Reijo Raivola.

Levanen on syntynyt Kemissä ja päässyt ylioppilaaksi Kemin lyseosta 1969. Hän on toiminut kasvatustieteiden assistenttina Jyväskylän yliopiston kasvatustieteen laitoksella 1970- ja 80-luvulla.

Levasen väitöskirja ilmestyy sarjassa Acta Universitatis Tamperensis, Vammalan Kirjapaino Oy, Vammala 1998. ISBN 951-44-4310-1. ISSN 1455-1616

Väitöskirjan tilausosoite: Tampereen yliopiston julkaisujen myynti, PL 617, 33101 Tampere.

Lisätietoja: Leo Levanen puh. (03) 2531 120.

EMPATIA EDELLYTTÄÄ SEKÄ SYMPATIAA ETTÄ ANTIPATIAA

Todellinen empatia on hyväksymisen ja myönteisyyden sekä kyvyn suhtautua myös myönteisesti ja hyväksyvästi toisessa ihmisessä olevaan huonoon ja pahaan lisäksi pyrkimystä edistää, auttaa ja helpottaa kehittämisessä ja uudistamisessa sekä tarvittaessa korjaamisessa ja parantamisessa. Tämä edellyttää sekä myönteisten, myönteisiksi koettavien ja arvioitavien, sympatiaa herättävien seikkojen että kielteisten, kielteisiksi koettavien ja arvioitavien, antipatiaa herättävien seikkojen tiedostamista, ymmärtämistä ja hyväksymistä ja siten sekä eläytymiseen perustuvasta ja kriittisyyttä lieventävästä kohteen näkökulmasta että etäännyttämiseen perustuvasta ja kriittisyyttä terästävästä kohteen ulkopuolisen havainnoitsijan näkökulmasta tarkastelua, kokemista ja arviointia. Sympatian ja antipatian samanaikaisuus ja vuorovaikutus mahdollistavat aidon empatian edellyttämän kohteen samanaikaisesti sekä eläytymiseen perustuvasta sympaattisesta tarkastelukulmasta että etäännyttämiseen perustuvasta antipaattisesta tarkastelukulmasta ja siten täydentävistä näkökulmista havainnoinnin. Sympatian ja antipatian tavoin empatian elementteinä stanislavskilaisen eläytymisen ja samastumisen ja brechtiläisen vieraannuttamisen, etäännyttämisen samanaikaisuus ja vuorovaikutus ovat sekä eläytymisen etta etäännyttämisen peruselementit teatteritaiteessa.

Draaman teatteritulkinnan ja sen sanoman viestinnän sekä sanomalla vaikuttamisen ja siten draamallisen toiminnan rakentumisen keskeiset elementit ovat karakteri eli roolihahmo, sen toiminta ja tilanne siten, että niiden vuorovaikutuksessa karakteri muuttaa reagoinnillaan ja muulla käyttäytymisellään tilannetta, johon reagointi ja siten joka reagoinnin aiheuttajana vuorostaan muokkaa karakterin ajattelua ja käyttäytymistä sekä aktivoi karakteria vaikuttamaan tilanteeseen, olosuhteisiin. Karakterin toiminnan ja tilanteen vuorovaikutusprosessi soveltaa määrällisten muutosten laadullisiksi muuttumisen lakia siten, että karakterin käyttäytymisen ja tilanteiden alituinen vähittäinen toisiinsa vaikuttaminen ja toistensa muuttaminen saavat aikaan draamallisen toiminnan ja siten draaman tulkinnan olennaisissa kohdissa selvästi ilmenevää ja merkittävää karakterin ajattelun ja käyttäytymisen ja tilanteen, olosuhteiden kehitystä tai jotain muuta muutosta.

Draamallinen toiminta kuvaa ja selittää sekä eläytymiseen että etäännyttämiseen perustuvassa draaman tulkinnassa karakterin ajattelua, reagointia ja muuta käyttäytymistä tilanteessa karakterien keskinäisen ja karakterien ja tilanteiden välisen vuorovaikutuksen funktiona ja keskittyy eläytymisen näkökulmasta ensisijaisesti siihen, miten karakterin käyttäytyminen selittyy luonteesta ja miten karakteri vaikuttaa tilanteeseen ja etäännyttämisen näkökulmasta ensisijaisesti siihen, miten karakterin käyttäytyminen selittyy tilanteesta, olosuhteista ja miten tilanne vaikuttaa karakteriin ja sen ajatteluun ja käyttäytymiseen. Tarkastelukulmat täydentävät toisiaan siten, että eläytymiseen perustuva näkökulma kuvaa ja selittää yksilön ja yhteisön välistä vuorovaikutusta ensisijaisesti yksilön ja yksilöllisyyden kannalta sekä asettaa näyttelijän ja katsojan subjektiksi draamalliseen toimintaan ja todellisuuteen nähden ja etäännyttämiseen perustuva näkökulma kuvaa ja selittää yksilön ja yhteisön välistä vuorovaikutusta ensisijaisesti yhteisön ja yhteisöllisyyden kannalta sekä asettaa näyttelijän ja katsojan objektiksi draamalliseen toimintaan ja todellisuuteen nähden.


Väitökset    Tampereen yliopiston tiedotus   Tampereen yliopisto