Yliopistologo

Filosofian lisensiaatti Hannu Syväojan Suomen kirjallisuuden alaan kuuluva väitöskirja

"Suomen tulevaisuuden näen". Nationalistinen traditio autonomian ajan historiallisessa romaanissa ja novellissa

tarkastetaan lauantaina 21.3. 1998 klo 12 Tampereen yliopiston päärakennuksen luentosalissa A1 osoitteessa Kalevantie 4.

Vastaväittäjänä on professori Hannes Sihvo Joensuun yliopistosta. Kustoksena toimii professori Yrjö Varpio Tampereen yliopistosta.

Syväoja on syntynyt Punkalaitumella 1933. Hän on valmistunut filosofian lisensiaatiksi Tampereen yliopistosta 1985.

Syväojan väitöskirja ilmestyy sarjassa Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran Toimituksia 694, Tampere 1998. ISBN 951-746-022-6

Väitöskirjan tilausosoite: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, Hallituskatu 1, 00170 Helsinki, puh. (09) 131 231.

Lisätietoja: Hannu Syväoja, puh. (03) 363 0455.

TIIVISTELMÄ

Suomen 1809 saamaa autonomista valtioasemaa alettiin vähitellen pitää historiallisen kehityksen tuloksena. Suomalainen patriotismi terävöityi nationalismiksi. Autonomian loppuvaiheessa esiintyi selkeitä itsenäisyysvisioitakin.

Nationalististen ajatusten välittäjäksi tuli historiallinen proosaepiikka. Historiallisen romaanin pioneeri Z. Topelius loi Fältskärns berättelser -romaanillaan pitkään seuratun mallin. Topeliuksen historiallisissa romaaneissa ja novelleissa hahmottuu nationalistinen näkemys, alku traditiolle, jossa historian tosiasioita ja sepitettä yhdistämällä kansakunnalle rakennetaan pitkä ja kunnioitettava menneisyys. Traditiota vahvistivat mm. Fredrika Runeberg, Betty Elfving, Jac. Ahrenberg, Juhani Aho, Santeri Ivalo, Jalmari Finne ja Kyösti Wilkuna. Oma osuutensa sen muotoutumisessa oli teosten ilmestymisajan lehtikritiikillä.

Teoksissa nousevat keskeisiksi suomalaisten positiiviset ominaisuudet, etenkin sotasankaruus ja kyky luoda omaleimaista sivistystä. Maan yhteiskunnallinen kehitys nähdään myöhäiskeskiaikana alkaneena nousujohteisena prosessina. Itsenäisyysajatuksen oikeuttamiseksi selvitellään Suomen vaikeaa asemaa idän ja lännen - Venäjän ja Ruotsin - välissä. Suomen luontoon liitetään turvallisuuspoliittista symboliikkaa varsinkin ns. sortovuosina.

Autonomian loppuvaiheen venäjänpolitiikka kärjisti eri aatesuuntien keskistä ideologista taistelua. Katsomusten törmäilyssä traditio alkoi rakoilla. Niinpä ihanteellisen suomalaisen rinnalle tuli ilmiantaja ja petturikin. Sotasankaruuden ylistelyn oheen muodostui pasifistinen linja. Varsinkin ruotsinkielisten kirjailijoiden näkemykset alkoivat erota suomenkielisten katsomuksista.

Valtaosaltaan traditio oli kuitenkin yhtenäinen. Siinä luodussa nationalismissa periferian status koheni. Annettiin ymmärtää, että syrjäseuduilta oli noussut niin sota- kuin uskonsankareitakin. Myytti pohjoisen jäärajan äärellä kamppailevasta Suomen kansasta vahvistui. Se loi uskoa Suomen tulevaisuuteen. Historiallista proosaepiikkaa kirjoittava oppisivistyneistö loi nationalismia propagoidessaan itselleen asemaa aikana, jolloin perinteisistä tehtävistään syrjäytynyt aatelisto kilpaili sen kanssa aiemmin keskiluokalle tyypillisistä ammateista.


Väitökset    Tampereen yliopiston tiedotus   Tampereen yliopisto