Yliopistologo

Yhteiskuntatieteiden lisensiaatti Päivi Korvajärven sosiaalipsykologian alaan kuuluva väitöskirja

Gendering Dynamics in White-Collar Work Organisations (Sukupuoli toimihenkilöiden työpaikoilla)

tarkastetaan lauantaina 16.5.1998 klo 12 Tampereen yliopiston päärakennuksen luentosalissa AI, osoitteessa Kalevantie 4.

Vastaväittäjänä on ma. professori Anne Kovalainen Åbo Akademista. Kustoksena toimii ma. professori Anja-Riitta Lahikainen.

Korvajärvi on syntynyt Ilmajoella ja päässyt ylioppilaaksi Ilmajoen Yhteiskoulusta 1970. Hän on toiminut tutkijana Tampereen yliopiston työelämän tutkimuskeskuksessa vuodesta 1988 lähtien.

Korvajärven väitöskirja ilmestyy sarjassa Acta Universitatis Tamperensis 600, Vammalan Kirjapaino Oy, Vammala 1998.

ISBN 951-44-4348-9. ISSN 1455-1616

Väitöskirjan tilausosoite: Tampereen yliopiston julkaisujen myynti, PL 617, 33101 Tampere, puh. (03) 215 6055.

Lisätietoja: Päivi Korvajärvi, puh. (03) 215 7134 (työ), (03) 214 1117 (koti).

Tutkimuksessa tarkastellaan sukupuolta, erityisesti sukupuolistavia käytäntöjä, toimihenkilöiden työpaikoilla.Tutkimuksessa kysytään miten jokapäiväisessä työssä luodaan sukupuolten välisiä eroja, hierarkioita ja yhtäläisyyksiä. Tutkimus perustuu toimihenkilöiden työn muutosten seurantaan työpaikoilla vuosina 1986-1996.

Vaikka tutkimusjakson aikana on säädetty tasa-arvolaki ja sitä on myös uudistettu, tutkimustulokset osoittavat, että sukupuoli on entistä epävirallisempi ja yksilöllisempi asia työpaikoilla. Sukupuolistavat käytännöt ovat piiloisia ja ne toimivat entistä enemmän mielikuvien varassa.

Tutkimuksessa erotetaan neljä ulottuvuutta, joilla toimihenkilöt määrittelevät sukupuolta työssä.

Ensinnäkin toimihenkilöt ajattelevat, että omalla työpaikalla sukupuolella ei ole merkitystä, mutta yhteiskunnassa yleensä vallitsee naisten ja miesten välinen epätasa-arvo, jonka keskeisiä tunnusmerkkejä on naisten ja miesten välinen palkkakuilu ja naisten miehiä heikommat mahdollisuudet edetä uralla. Sukupuolen merkitys halutaan siis häivyttää läheltä ja se tuodaan esille kaukaisena yhteiskunnallisena kysymyksenä.

Toiseksi miehet, usein johtoasemissa olevat miehet, ovat taipuvaisia arvioimaan, että naiset sitoutuvat vahvasti perhevelvoitteisiin, ja sen takia naisten panos työssä voi kärsiä. Myös naiset arvioivat sitoutuvansa vahvasti perheisiinsä, mutta he eivät arvioi tämän vaikuttavan heidän tapaansa sitoutua työhönsä. Miehet pitävät naisia helposti vaimoina ja äiteinä, ja naiset taas pitävät itseään nimenomaan palkkatyöntekijöinä.

Kolmanneksi, seksuaalisuus ei korostu sen enempää myönteisenä kuin kielteisenäkään asiana suomalaisilla toimihenkilötyöpaikoilla. Esimerkiksi pukeutumisella ei juuri tuoda esille naisellisuutta. Myöskään toimihenkilöt eivät tuo esille kokemuksia seksuaalisesta häirinnästä tai ahdistelusta omilla työpaikoillaan. Sovinistisia vitsejäkin naiset sietävät pitkälle. Naiset haluavat naisvaltaisille työpaikoille lisää miehiä. Taustalla on ajatus palkkojen korotuksesta miesten tulon myötä.

Neljänneksi, sukupuoli sisältyy työn vaatimuksiin. Keskeistä on, millaiseksi voimavaraksi naiset arvioidaan organisaatiolle. Vaatiiko heidän työnsä ammattitaitoa ja minkälaista? Vai ajatellaanko, että paljolti naisten tekemä toimisto- ja asiakaspalvelutyö ei vaadi erityistä pätevyyttä. Aikaisemmin 1980-luvulla keskeisenä ammattitaitona pidettiin naisten sosiaalisia taitoja asiakastyössä. Nyt 1990-luvulla sosiaaliset taidot tarkoittavat yksilöllistä tuloksentekoa, jota tehokkuuden, markkinoinnin ja myynnin ideologia sekä julkisella että yksityisellä sektorilla vaatii. Tämä merkitsee sitä, että erityisesti naiset joutuvat muuttamaan ja sovittamaan ammatilliset taitonsa yhteisöllisistä yksilöllisiksi.

Tutkimus ennakoi, että työn vaatimukset ja ammattitaidot tulevat olemaan tulevaisuudessa keskeinen areena, jossa sukupuolten välisiä ja niiden sisäisiä eroja, hierarkioita ja tasa-arvoa tuotetaan työelämässä.


Väitökset    Tampereen yliopiston tiedotus   Tampereen yliopisto