Yliopistologo

Terveydenhuollon maisteri Eija Paavilaisen hoitotieteen alaan kuuluva väitöskirja

Lasten kaltoinkohtelu perheessä Perheen toiminta ja yhteistyö perhettä hoitavan terveydenhoitajan kanssa

tarkastetaan maanantaina 8.6.1998 klo 12 Tampereen yliopiston lääketieteen laitoksella, osoitteessa Medisiinarinkatu 3.

Vastaväittäjänä on professori Katri Vehviläinen-Julkunen Kuopion yliopistosta. Kustoksena toimii professori Marita Paunonen.

 

Paavilainen on syntynyt Porissa ja päässyt ylioppilaaksi Länsi-Porin lukiosta 1978. Hän on valmistunut terveydenhuollon maisteriksi Tampereen yliopistosta 1994. Paavilainen on toiminut assistenttina Tampereen yliopiston hoitotieteen laitoksella vuodesta 1995 alkaen.

Paavilaisen väitöskirja ilmestyy sarjassa Acta Universitatis Tamperensis, Vammalan Kirjapaino Oy, Vammala 1998.

ISBN 951-44-4364-0. ISSN 1455-1616

Väitöskirjan tilausosoite: Tampereen yliopiston julkaisujen myynti, PL 617, 33101 Tampere, puh. (03) 215 6055.

Lisätietoja: Eija Paavilainen, puh. (03) 215 6812 (työ), (02) 674 3083 (koti).

TIIVISTELMÄ

Tutkimuksen tarkoituksena oli verrata lasta kaltoinkohtelevien perheiden ja ns. tavallisten lapsiperheiden toimivuutta toisiinsa sekä etsiä lasten kaltoinkohteluun vaikuttavia tekijöitä. Lisäksi tarkoituksena oli kehittää käsitejärjestelmä lasta kaltoinkohtelevien perheiden toiminnasta perheiden hoitamisen perustaksi. Käsitejärjestelmän avulla tehdään ymmärrettäväksi perheessä tapahtuvaa lasten kaltoinkohtelua. Lasta kaltoinkohtelevien perheiden toiminnan käsitejärjestelmää, perhedynamiikan vertailua, perheiden kokemuksia heitä hoitaneista henkilöistä sekä terveydenhoitajien vastaavia kokemuksia kyseisten perheiden hoitamisesta käytettiin perustana hypoteettisen yhteistyömallin muodostamiselle perheiden ja terveydenhoitajien välillä. Lasta kaltoinkohtelevat perheet olivat sellaisia, joissa sosiaaliviranomaiset olivat todenneet lasten kaltoinkohtelun. Ns. tavalliset lapsiperheet olivat perheitä, joissa kaltoinkohtelua ei ollut todettu. Lasten kaltoinkohtelulla tässä tutkimuksessa tarkoitetaan lapsen vanhemman tai huoltajan aiheuttamaa fyysistä pahoinpitelyä, psyykkistä pahoinpitelyä, seksuaalista hyväksikäyttöä tai laiminlyöntiä.

Aineisto kerättiin kyselylomakkeilla perheiltä (N=187) ja haastattelemalla lasta kaltoinkohtelevia perheitä (N=20) ja terveydenhoitajia (N=20). Molemmissa osioissa tutkimukseen osallistuivat eri perheet. Jokaisesta perheestä yksi jäsen osallistui tutkimukseen. Tutkimuksen määrällinen ja laadullinen osuus toteutettiin samanaikaisesti.

Lasta kaltoinkohtelevien perheiden toimivuus todettiin heikommaksi kaikilla perhedynamiikan osa-alueilla tavallisiin lapsiperheisiin verrattuna. Nämä osa-alueet olivat yksilöityminen, yhteenkuuluvuus, joustavuus, pysyvyys, viestintä ja roolivastavuoroisuus. Lasten kaltoinkohtelun esiintymiseen perheessä vaikuttivat vanhemman alhainen koulutustaso, monilapsisuus, vanhemman työttömyys, perheenjäsenten heikko yksilöityminen sekä perheen heikko pysyvyys ja turvallisuudentunne. Lasta kaltoinkohtelevan perheen toiminnan kategorioiksi muodostuivat perheen rakenteelliset tekijät, perheenjäsenten väliset suhteet, suhteet perheen ulkopuolelle, lasten kaltoinkohtelun ilmeneminen, perheen voimavarat ja kaltoinkohtelun riskitekijät. Kategorioiden välisiä suhteita olivat perhe-elämän ristiriidat ja kierteet sekä kaltoinkohtelun vaikutukset perheessä. Ydinkategoriaksi, joka on keskeinen koko käsitejärjestelmän kannalta, nousi toisista välittämisen tai sen resurssien puutteellisuus perheessä. Terveydenhoitajien toimintatavat muodostettiin terveydenhoitajien haastattelujen jatkuvan vertailevan analyysin tuloksena. Toimintatavat olivat aktiivinen ja rohkea toimintatapa sekä passiivinen ja odottava toimintatapa. Perhedynamiikan vertailun, perheiden kokemusten ja terveydenhoitajien toimintatapojen pohjalta muodostettiin hypoteettinen yhteistyömalli, jonka tavoitteena on lisätä yhteistyötä ja parantaa sen laatua perheiden ja terveydenhoitajien välillä sekä lisätä perheiden hyvinvointia.

Tutkimustuloksia voidaan käyttää lasta kaltoinkohtelevien perheiden hoitotyön kehittämisessä, työntekijöiden kouluttamisessa sekä lasten kaltoinkohtelun ennaltaehkäisyssä. On tärkeää havaita perheväkivallan ja sen osana tapahtuvan lasten kaltoinkohtelun väliset yhteydet. Keskeistä on tunnistaa ne perheet, jotka riskitekijöiden kasautumisesta tai muista syistä johtuen ovat ajautuneet tai vaarassa ajautua lasten kaltoinkohteluun. Näiden perheiden aktiivinen etsintä on tarpeen. On tärkeää, että apua osataan tarjota oikeille perheille.


Väitökset    Tampereen yliopiston tiedotus   Tampereen yliopisto