Yliopistologo

Lääketieteen lisensiaatti Kaija Puuran lastenpsykiatrian alaan kuuluva väitöskirja

What children tell and adults notice - psychiatric disturbances among Finnish children (Mitä lapset kertovat ja aikuiset huomaavat - Lasten psyykkiset häiriöt Suomessa)

tarkastetaan lauantaina 6.6.1998 klo 12 Tampereen yliopiston lääketieteen laitoksen K-rakennuksessa, osoitteessa Teiskontie 35.

Vastaväittäjänä on professori Antony D. Cox Lontoon yliopistosta. Kustoksena toimii professori Tuula Tamminen.

Puura on syntynyt Kylmäkoskella ja päässyt ylioppilaaksi Viialan lukiosta 1980. Hän on valmistunut lääketieteen lisensiaatiksi Tampereen yliopistosta 1985. Puura on toiminut osa-aikaisena projektikoordinaattorina Stakesissa vuodesta 1997 lähtien ja Tampereen yliopistollisen sairaalan lastenpsykiatrian klinikan osa-aikaisena erikoislääkärinä vuodesta 1998 lähtien.

Puuran väitöskirja ilmestyy sarjassa Acta Universitatis Tamperensis, Vammalan Kirjapaino Oy, Vammala 1998. ISBN 951-44-4365-9. ISSN 1455-1616

Väitöskirjan tilausosoite: Tampereen yliopiston julkaisujen myynti, PL 617, 33101 Tampere, puh. (03) 215 6055.

Lisätietoja: Kaija Puura, puh. 040 589 8440 (työ), (03) 377 4074 (koti).

TIIVISTELMÄ

Lastenpsykiatriassa epidemiologisia tutkimuksia tarvitaan ensisijaisesti selvittämään lasten keskuudessa esiintyvien mielenterveyden häiriöiden yleisyys ja tyyppi. Tätä tietoa tarvitaan suunniteltaessa mielenterveyspalveluja lapsille ja perheille. Perinteisesti lastenpsykiatriassa, niin kliinisessä työssä kuin tutkimuksessakin, on kerätty tietoa lasten elämään vaikuttavilta aikuisilta, vanhemmilta ja opettajilta. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli saada tietoa suomalaislasten mielenterveyden häiriöiden yleisyydestä ja tyypistä käyttäen hyväksi ei vain aikuisilta, vaan myös lapsilta itseltään kerättyä tietoa. Lapsen osuutta tiedonantajana tarkasteltiin erityisesti masennuksen tutkimisessa. Tavoitteena oli myös selvittää niiden häiriintyneiden lasten osuus, jotka jäävät vaille tarvitsemaansa tukea ja hoitoa.

Tutkimus suoritettiin osana valtakunnallista lastenpsykiatrista epidemiologista tutkimusta (nk. Lapset-projekti), jonka aineisto kerättiin 1989-1990. Valtakunnallisen tutkimuksen aineisto koostui 5813 lapsesta, iältään 8-9 vuotiaista, jotka valittiin satunnaisesti maamme kustakin viidestä yliopistosairaalapiiristä. Tutkimuksen ensimmäisessä vaiheessa lapsia arvioitiin kolmella seulontalomakkeella: Rutter A2 vanhempien lomakkeella, Rutter B2 opettajien lomakkeella ja Children's Depression Inventory lomakkeella, jonka lapset itse täyttivät. Tutkimuksen toisessa vaiheessa n. 10% seulotuista lapsista ja toinen heidän vanhemmista haastateltiin erikseen. Lapset haastateltiin suomalaisella versiolla Diagnostic Interview Schedule for Children -haastattelusta ja vanhemmat Isle of Wight -haastattelulla.

Tutkimuksen perusteella suomalaislasten mielenterveyden häiriöiden prevalenssi eli esiintyvyys on 15%. Prevalenssi oli samansuuruinen lapsen ja vanhemman haastattelun perusteella, mutta häiriöiden kirjo haastatteluissa oli erilainen. Vanhemman haastattelu löysi enemmän lapsia, joilla oli käytös- tai keskittymisongelmia kun taas lapsen haastattelussa löytyi enemmän lapsia, joilla oli ahdistuneisuushäiriö tai masennus. Vanhemman haastattelun perusteella pojat (prevalenssi 23%) olivat häiriintyneitä kolme kertaa useammin kuin tytöt (prevalenssi 7%). Lapsen haastattelussa ero poikien ja tyttöjen välillä ei ollut merkitsevä, vaikka poikien häiriöprevalenssi (20%) olikin korkeampi kuin tyttöjen (9%).

Masennuksen diagnosoimisessa tiedonantajan merkitys korostui. Masennuksen prevalenssi vanhemman haastatteluun perusteella oli 3% ja lapsen haastattelun perusteella 6%. Vanhemmat olivat usein tietämättömiä lastensa masennusoireista ja jopa lasten itsemurha-ajatuksista. Niissäkin tapauksissa, joissa vanhemmat olivat tietoisia lapsensa masentuneesta mielialasta he eivät hakeneet lapsilleen apua, vaan yli 90% masentuneista lapsista oli vailla tutkimusta ja hoitoa. Masentuneista lapsista erityisesti tytöt jäivät helpommin vaille asiantuntija-apua.

Tutkimuksen tulokset osoittavat, että mielenterveyden häiriöt ovat suomalaislapsilla yhtä yleisiä kuin lapsilla muissakin länsimaissa. Tulokset osoittavat myös, että sekä pojilla että tytöillä esiintyy psyykkisiä häiriöitä jo ennen murrosikää. Hälyttävä on havainto, että n. 90% todennäköisesti häiriintyneiksi arvioiduista lapsista jää vaille tutkimusta ja hoitoa. Tulokset osoittavat myös lapsen välittömän arvioinnin merkityksen epidemiologisissa tutkimuksissa. Ilman lapsen haastattelua ahdistuneisuus- ja masennusoireiden ja häiriöiden määrä olisi jäänyt huomioimatta. Niissä tapauksissa, joissa vanhemman ja lapsen antama tieto oireista oli ristiriitaista saatiin tietoa vanhemman kokemuksesta lapsestaan ja vastaavasti lapsen kokemuksesta itsestään. Näin tietoa saatin myös vanhemman ja lapsen välisestä suhteesta - tieto, jota tarvitaan erityisesti tehokkaan hoidon suunnittelussa.


Väitökset    Tampereen yliopiston tiedotus   Tampereen yliopisto