Yliopistologo

Lääketieteen lisensiaatti Heidi Haapasalon liikuntalääketieteen alaan kuuluva väitöskirja

Physical Activity and Growing Bone - Development of Peak Bone Mass with Special Reference to the Effects of Unilateral Physical Activity (Liikunta ja kasvava luu - Luuston huippumassan kehittyminen sekä erityisesti liikunnan vaikutus luuston kehittymiseen)

tarkastetaan keskiviikkona 17.6.1998 klo 12 Tampereen yliopiston lääketieteen laitoksen K-rakennuksessa, osoitteessa Teiskontie 35.

Vastaväittäjänä on dosentti Harri Suominen Jyväskylän yliopistosta. Kustoksena toimii professori Markku Järvinen.

 

Haapasalo on syntynyt Polvijärvellä ja päässyt ylioppilaaksi Joensuun yhteiskoulun lukiosta 1989. Hän on valmistunut lääketieteen lisensiaatiksi Tampereen yliopistosta 1997. Haapasalo on toiminut projektitutkijana UKK-instituutissa 1994-1997 ja apulaislääkärinä Tampereen Urheilulääkäriasemalla vuodesta 1997 lähtien.

Haapasalon väitöskirja ilmestyy sarjassa Acta Universitatis Tamperensis, Vammalan Kirjapaino Oy, Vammala 1998.

ISBN 951-44-4369-1. ISSN 1455-1616

Väitöskirjan tilausosoite: Tampereen yliopiston julkaisujen myynti, PL 617, 33101 Tampere, puh. (03) 215 6055.

Lisätietoja: Heidi Haapasalo, puh. (03) 282 9333 (työ), (03) 362 2633 (koti).

TIIVISTELMÄ

Yli 20-vuotiaiden naisten luuston kehittymistä ja kiihtyvää haurastumista vaihdevuosien jälkeen on tutkittu paljon. Vaikka näissä tutkimuksissa on päädytty korostamaan ennaltaehkäisyn tärkeyttä luukadon eli osteoporoosin torjumisessa, ei luuston kehittymistä lapsuudessa ja nuoruudessa ole juurikaan tutkittu. Varsinkin kasvuiän liikuntaharrastuksen vaikutuksista on ollut erittäin niukalti tietoa.

Luuston massa huipussaan jo heti pituuskasvun päätyttyä

Väitöskirjatutkimuksen ensimmäisessä osiossa havaittiin, että suomalaisnaisilla luuston massa on huipussaan varsin pian pituuskasvun päätyttyä, eli noin 17-20-vuotiaana riippuen hieman mitatusta luustonkohdasta. Iän myötä tapahtuva luuston massan väheneminen näytti alkavan heti huipun saavuttamisen jälkeen varsinkin reisiluun kaulan alueella, jossa myös suuri osa vakavista osteoporoottisista murtumista vanhuksilla tapahtuu. Luumassan lasku 20-50 -ikävuoden välillä on vielä varsin hidasta (10% / 30v), mutta naisilla luukadon tiedetään kiihtyvän voimakkaasti muutaman vuoden ajaksi vaihdevuosien jälkeen. Perimä vaikuttaa 60-80% luustomme kuntoon sekä kasvu- että aikuisiässä. Loppuihin 20-40% voimme kuitenkin itse vaikuttaa elintavoillamme.

Liikunnalla kiistaton positiivinen vaikutus luustoon

Väitöskirjatutkimuksen liikuntaosiossa tutkittiin eri ikäisiä ja eri sukupuolta olevia tennispelaajia, sekä naispuolisia squash-pelaajia, jolloin päästiin vertaamaan kuormituksen vaikutusta saman henkilön yläraajojen luihin ei-pelaavan käden toimiessa pelikäden kontrollina. Aikuisilla pelaajilla luumassapuolierot olkaluun alueella olivat yksittäisissä tapauksissa jopa noin 50%, mutta ryhmätasolla noin 15-20%, mikä kiistattomasti osoittaa pelaamisen positiiviset vaikutukset yläraajan luustoon. Tässä yhteydessä täytyy kuitenkin muistaa, että vain ne luut vahvistuvat joihin liikunnan kuormittavuus kohdistuu.

Luita on kuormitetteva jo murrosiässä

Naispuolisia tennis- ja squashpelaajia tutkittaessa havaittiin, että luumassapuolierot yläraajojen välillä olivat kaksin- jopa kolminkertaiset niillä pelaajilla, jotka olivat aloittaneet harjoittelunsa jo lapsuudessa, eli ennen murrosikää (ennen kuukautisten alkamista). Junioripelaajilla pelaamisen vaikutukset yläraajan luustossa alkoivat näkyä noin 11-12-vuotiaana, eli 1-2 vuotta ennen kuukautisten alkamista. Näyttäisikin siltä, että ikäjakso jolloin kuormituksen vaikutukset luustoon ovat tytöillä suurimmillaan, sijoittuu juuri kuukautisten alkamisen aikoihin, jolloin myös luuston pituuskasvu ja aineenvaihdunta on kiivaimmillaan. Aktiivinen pelaaminen lisää toki myöhemmälläkin iällä pelissä kuormittuvan käden luiden massaa merkittävästi, mutta on olemassa viitteitä siitä, että aikuisena hankittu luulisä häviää, kun harjoittelu lopetetaan. Murrosikä onkin ainoa ikäjakso, jolloin luuta voidaan muodostaa sekä luun sisä- että ulkopinnalle. Tähän tietoon perustuen voitaisiinkin olettaa, että lapsena hankittu luulisä varastoituisi luustoon luiden muodonmuutoksina, jolloin se mahdollisesti olisi myös pysyvää, mutta tutkimuksia tästä aiheesta ei vielä ole olemassa.

Lapset liikkumaan

Vaikka tutkimuksen mukaan ennen murrosiän alkua liikunnalla mahdollisesti ei olekaan voimakkaita luustovaikutuksia, tulisi lapset ohjata liikkumaan jo pienestä pitäen. Lapsena alkanut harrastus kannustaa monia liikkumaan myöhemmälläkin iällä. Osteoporoosin ehkäisemiseksi on edullista hankkia suuri luumassa kasvuiässä. Tällöin normaali, iän mukana tapahtuva luumassan menetys johtaa harvemmin sairauden eli osteoporoosin kehittymiseen, kuin silloin jos luumassa esimerkiksi liikkumattomuuden takia on jo alun alkaen jäänyt pieneksi.


Väitökset    Tampereen yliopiston tiedotus   Tampereen yliopisto