Yliopistologo

Kasvatustieteiden lisensiaatti Hannu Valkaman kasvatustieteen alaan kuuluva väitöskirja

Organisaatio prosessissa - oppilaitosorganisaation strategiat ja oppiminen saneerauksen Suomessa (Organization in Process - The Strategies and Learning of Educational Organizations in the Decade of Downsizing in Finland)

tarkastetaan torstaina 18.6.1998 klo 12 Tampereen yliopiston Pyynikin kiinteistön juhlasalissa A311, Pyynikintie 2. Vastaväittäjänä on dosentti Urpo Sarala Helsingin yliopistosta ja kustoksena toimii professori Annikki Järvinen.

Valkama on syntynyt Helsingissä 1950 ja valmistunut kasvatustieteiden lisensiaatiksi Tampereen yliopistosta 1990.

Valkaman väitöskirja ilmestyy sarjassa Acta Universitatis Tamperensis, Vammalan Kirjapaino Oy, Vammala 1998.

ISBN 951-44-4372-1
ISSN 1455-1616

Väitöskirjan tilausosoite: Tampereen yliopiston julkaisujen myynti, PL 617, 33101 Tampere, puh. (03) 215 6055.

Lisätietoja: Hannu Valkama, puh. (09) 877 6127 (koti).

TIIVISTELMÄ

Tutkimuksen kohteena on strateginen muutos ja referenssikenttänä oppilaitosorganisaatiot. Kehittämisprosessien sijasta tarkastellaan itse organisaatiota prosessissa. Ilmiö kontekstualisoidaan saneerauksen ajaksi kutsuttavan aikakauden puitteisiin, vuosikymmeneen, jota hallitsevat uudistukset julkisessa hallinnossa, talouden lama ja julkisen sektorin menokevennykset.

Tutkimusote on kontekstualistinen, ilmiön ja sen kontekstin realistiseen ymmärtämiseen ja etupäässä teorian kehittymiseen tähtäävä. Strategiseen ajatteluun ankkuroituvien organisaatioideoiden kriittinen tarkastelu muodostaa tutkimuksen keskeisimmän teoreettisen annin. Empiirinen tarkastelu tapahtuu kuvailevin ja eksploratiivisin ottein nojautuen julkisen saneerauksen tarinoita kertoviin dokumentteihin ja raportteihin, oppilaitosympäristön ominaispiirteitä analysoiviin tutkimuksiin sekä tapauskuvauksiin, jotka on muodostettu oppilaitosten opettajien omaa kokemusmaailmaa valottavasta aineistosta.

Havaintojen perusteella todetaan, ettei muodikkailla ajatuksilla osaamislähtöisyydestä tai oppivasta organisaatiosta ole sellaisenaan ollut erityisempää annettavaa julkisen sektorin sopeuttamisessa. Saneerauksen pahin kompastuskivi on ollut henkilöstöpolitiikka, jolla alueella itse strategiaa on ryhdytty sopeuttamaan. Uusi julkinen hallinto kuitenkin raamittaa organisaatioideoiden soveltamisen, mukauttaa ne uusiin reunaehtoihin.

Oppilaitoskentässä syntynyttä tilannetta leimaavat tuloskulttuuri, markkinaistaminen, palveluideologia ja menojen leikkaukset. Oppilaitosten kamppailu statuksesta, resursseista ja henkiinjäämisestä on synnyttänyt strategisen retoriikan uudenlaisena seremoniallisena rakenteena. Organisaatioyksiköt kilvoittelevat kustannustehokkuudessa, yksilöllinen työtaakka kasvaa, kehittämisen liikkumavara supistuu ja näennäiskehittäminen tuottaa lähinnä kertomuksia tuloksellisuudesta. Ympäristön myyttien myötäily on omiaan horjuttamaan luottamusrakenteita tilanteissa, joissa oppilaitoksen asema on epävarmalla pohjalla ja opettajat kokevat tosiasialliset kehittämistarpeet toisaalla. Uskomukset jaetaan ja retoriikka voi yhdentyä vain oppilaitoksen perspektiivien auettua uudessa kehitysvaiheessa.

Luottamuspula on osa oppilaitosorganisaation taantumisen kehää, jollaisesta ulospääsy näyttäisi olevan kiinni muutoksista laajemmassa institutionaalisessa kehyksessä. Oppilaitostason tosiasiat viittaavat siihen, että yksittäisen organisaation oppimisen sijasta olisi aiheellista nostaa katse organisaation ja yhteisön vuorovaikutukseen ja vielä laajemmalle pelikentälle, jossa kyse on institutionaalisen oppimisen mahdollisuudesta.

Avainsanat: organisaation oppiminen, oppilaitoksen kehittäminen, muutos, strategia, elämänkaari, konteksti.


Väitökset    Tampereen yliopiston tiedotus   Tampereen yliopisto