Yliopistologo

Lääketieteen lisensiaatti Timo Porkkalan anestesiologian alaan kuuluva väitöskirja

Somatosensory evoked potentials during anaesthesia with special reference to burst-suppression EEG (Tuntoherätevasteet anestesian aikana)

tarkastetaan perjantaina 28.8.1998 klo 12 Tampereen yliopiston lääketieteen laitoksen K-rakennuksessa, osoitteessa Teiskontie 35.

Vastaväittäjänä on professori Seppo Alahuhta Oulun yliopistosta. Kustoksena toimii professori Väinö Turjanmaa.

 

Porkkala on syntynyt Koskenpäässä ja päässyt ylioppilaaksi Jämsänkosken lukiosta 1980. Hän on valmistunut lääketieteen lisensiaatiksi Tampereen yliopistosta 1985.

Porkkalan väitöskirja ilmestyy sarjassa Acta Universitatis Tamperensis, Vammalan Kirjapaino Oy, Vammala 1998. ISBN 951-44-4387-X. ISSN 1455-1616

Väitöskirjan tilausosoite: Tampereen yliopiston julkaisujen myynti, PL 617, 33101 Tampere, puh. (03) 215 6055, e-mail: taju@uta.fi.

Lisätietoja: Timo Porkkala, puh. (03) 247 4887 (työ), (03) 363 4979 (koti).

TIIVISTELMÄ

Tuntoherätevasteet (somatosensory evoked potentials, SEPs) ovat hermosolujen tuottamia vasteita tuntoärsytykselle. Niitä voidaan rekisteröidä raajoista tuntohermojen kulkureiteiltä, selkäytimen tasolta sekä kallon pinnalta. Herätevasteiden avulla voidaan tutkia keskushermoston toimintakykyä ja ne ovat yleisesti käytössä neurologisten sairauksien diagnostiikassa.

Yleisanestesian ja leikkaustoimenpiteen aikana tarkkaillaan potilaan tärkeimpiä elintoimintoja, kuten verenpainetta ja pulssitaajuutta sekä EKG:tä, mutta keskushermoston toimintaa ei ole mahdollista seurata ilman erityismenetelmiä. Elektroenkefalografia (EEG) eli aivosähkörekisteröinti ja erityyppiset herätevasteet mahdollistavat leikkauksenaikaisen hermoston toiminnan tarkkailun ja auttavat neurologisen komplikaation toteamisessa. Kirurgisiin toimenpiteisiin liittyvät neurologiset komplikaatiot ovat harvinaisia, mutta usein asteeltaan vakavia. Ne voivat aiheutua esim. aivojen altistumisesta hapenpuutteelle aivoihin verta vieviä verisuonia leikattaessa.

Hapenpuutteen ja anestesia-aineiden aiheuttamat muutokset herätevasteissa ovat usein samansuuntaisia, joten anestesia-aineista aiheutuvat muutokset olisi tunnettava. Tässä tutkimuksessa selvitettiin höyrystyvien anestesia-aineiden, isofluraanin ja typpioksiduulin (ilokaasun) vaikutuksia yläraajan tuntoherätevasteeseen. Edelleen tutkittiin lämpötilan ja avosydänleikkauksessa käytettävien rintalastan levittäjien vaikutuksia SEP:iin. Lisäksi yhdessä osatyössä tutkittiin anestesiaa syventävän lääkkeen, klonidiinin, vaikutuksia. Tutkimustyössä arvioitiin myös tuntoherätevasteiden käyttökelpoisuutta monitoroinnissa kirurgisten toimenpiteiden aikana ja vertailtiin EEG:tä ja tuntoherätevastetta.

Isofluraani aiheutti tärkeimmän aivokuorella syntyvän tuntoherätevasteen huippulatenssin ( = aika, joka kului ärsytyksen alusta vasteen ilmaantumiseen aivokuorella) pidentymisen. Tämän vasteen amplitudi ( = korkeus) vaimeni isofluraanianestesian syvetessä, mutta se oli useimmiten vielä rekisteröitävissä, vaikka EEG oli kokonaan vaimentunut. Typpioksiduulin lisääminen kaasuseokseen vaimensi aivokuoren vastetta edelleen, mutta samanaikaisesti EEG aktivoitui. Klonidiinillä ei ollut vaikutuksia tuntoherätevasteeseen isofluraanianestesian aikana. Lämpötilan laskiessa aivokuoren vasteen latenssi piteni merkittävästi, ja amplitudi vaimentui. Sydänleikkauksessa käytetyillä rintalastan levittäjillä ei ollut kliinisesti merkittävää vaikutusta SEP-vasteeseen.

Tuloksista voidaan päätellä, että EEG ja aivokuorelta mitattu tuntoherätevaste reagoivat osittain toisistaan poikkeavasti isofluraanianestesialle, ja EEG:n ollessa vaimentunut SEP kyetään vielä muodostamaan aivokuorella. Vasteen latenssimuutoksia mittaamalla on mahdollista arvioida anestesiasyvyyden muutoksia isofluraanianestesiassa.

Vertailuja samanaikaisista EEG- ja SEP- muutoksista tässä tutkimuksessa käytetyssä kohtalaisen syvässä isofluraanianestesiassa ei ole aiemmin julkaistu. Koska isofluraanilla on vahva vaikutus tuntoherätevasteeseen, niitä rekisteröitäessä tulee korkeita isofluraanipitoisuuksia välttää, ja typpioksiduulin käyttö ei ole myöskään suositeltavaa. Anestesia-aineiden vaikutusten ohella on lämpötilan vaihtelun aiheuttamat muutokset huomioitava SEP-rekisteröinnin aikana.

Neurofysiologinen leikkauksenaikainen monitorointi on vielä toistaiseksi rajoittunut tiettyihin riskileikkauksiin, mutta aivojen tilan tarkkailu on tulevaisuudessa entistäkin tärkeämpää. Anestesiaan ja leikkauksiin liittyvät komplikaatiot ja riskithän ovat yleisesti ottaen jatkuvasti pienentyneet, vaikka nykylääketiede suo mahdollisuuden hoitaa entistä huonompikuntoisia ja iäkkäämpiä potilaita.


Väitökset    Tampereen yliopiston tiedotus   Tampereen yliopisto