Yliopistologo

Terveydenhuollon kandidaatti Johanna Heikkilän, 35, hoitotieteen alaan kuuluva väitöskirja

Patient fears and the assessment of fears related to coronary arteriography (Sepelvaltimoiden varjoainekuvauspotilaiden pelot ja niiden mittaaminen)

tarkastetaan perjantaina 11.9.1998 klo 12 Tampereen yliopiston lääketieteen laitoksen B-rakennuksessa, osoitteessa Medisiinarinkatu 3.

Vastaväittäjänä on professori Sally Kendall Brunelin yliopistosta Iso-Britanniasta. Kustoksena toimii professori Marita Paunonen.

Heikkilä on syntynyt Helsingissä ja päässyt ylioppilaaksi Kulosaaren lukiosta 1982. Hän on valmistunut terveydenhuollon kandidaatiksi Helsingin yliopistosta 1989 ja sairaanhoidon opettajaksi Tampereen terveydenhuolto-oppilaitoksesta 1991.

Heikkilän väitöskirja ilmestyy sarjassa Acta Universitatis Tamperensis, Vammalan Kirjapaino Oy, Vammala 1998.

ISBN 951-44-4415-9. ISSN 1455-1616

Väitöskirjan tilausosoite: Tampereen yliopiston julkaisujen myynti, PL 617, 33101 Tampere, puh. (03) 215 6055, e-mail: taju@uta.fi.

Lisätietoja: Johanna Heikkilä, puh. (03) 215 6818 (työ), (03) 555 1818 (koti).

TIIVISTELMÄ

Tutkimuksen tavoitteena oli saada aikaisempaa syvempää tietoa potilaiden peloista liittyen mahdollisen sepelvaltimotaudin diagnosointiin sepelvaltimoiden varjoainekuvauksella. Lisäksi tavoitteena oli tuottaa tietoa hoitotyön kehittämisen lähtökohdaksi siitä, miten arvioida potilaiden pelkoja. Kolmantena tutkimustehtävänä oli vertailla eri mittareita, joita käytetään pelon arvioinnissa.

Tutkimuksen kohdejoukko muodostui sepelvaltimoiden varjoainekuvaukseen jonosta kutsutuista potilaista Tampereen yliopistollisessa sairaalassa. Otoksen 500 potilaasta osallistui tutkimukseen 378. Heistä 280 (74%) oli miehiä ja 98 (26%) naisia. Potilaiden keski-ikä oli 60.5 vuotta. Tutkimukseen osallistui 53 hoitotyöntekijää. Aineisto kerättiin kyselylomakkeilla sairaalassa ennen sepelvaltimoiden varjoainekuvausta, sen aikana ja jälkeen sekä kuuden kuukauden kuluttua varjoainekuvauksesta postikyselyllä. Seurantakyselyn vastausprosentti oli 93. Pelon kolmea osa-aluetta arvioitiin eri mittareilla. Pelon kognitiivisen osa-alueen mittaamisessa käytettiin Spielbergerin tilanne- ja

luonteenpiirreahdistuneisuuskyselyä (STATE ja TRAIT osa-alueet), sairaala-ahdistuneisuus- ja masentuneisuuskyselyä (HAD-A ja HAD-D osa-alueet), visuaalista arviointi-asteikkoa (VAS-P) ja sepelvaltimoiden varjoainekuvauksen pelkomittaria (CAFS). Fysiologisina mittareina käytettiin verenpainetta ja pulssia. Hoitotyöntekijät arvioivat potilaiden pelkoja visuaalisella arviointi-asteikolla (VAS-N) ja sepelvaltimoiden varjoainekuvauksen pelkomittarilla (CAFS). Näillä mitattiin pelon havaittavan käyttäytymisen osa-aluetta.

Tulokset osoittivat, että sairaalassaoloaikana 80 % potilaista tunsi pelkoa liittyen sepelvaltimoiden varjoainekuvaukseen. Heidän pelkonsa keskittyivät epävarmuuteen sairaudesta, sepelvaltimoiden varjoainekuvaustutkimukseen, tutkimustuloksiin ja sepelvaltimoiden ohitusleikkaukseen. Sairaalassa kaikkein voimakkaimmat pelot kohdistuivat tutkimukseen, sairauden diagnosointiin ja mahdollisen hoitokeinon valintaan. Kuuden kuukauden seurannan aikana näiden pelkojen määrä ja voimakkuus vähenivät. Sen sijaan potilaan sosiaalisiin suhteisiin liittyvät pelot lisääntyivät. Sairaalassa naiset pelkäsivät miehiä useammin ja voimakkaammin. Tulokset osoittivat, että kognitiivisen osa-alueen mittarit tuottivat kaikkein luotettavinta tietoa potilaiden pelosta. Fysiologiset mittarit tukivat potilaiden itseraportoinnin luotettavuutta. Kuitenkin fysiologisilla mittareilla tuotetun tiedon käyttö käytännön hoitotyössä on lähes mahdotonta, sillä mitatut muutokset verenpaineessa ja pulssissa ovat tuskin havaittavissa olevia vaikkakin tilastollisesti merkitseviä. Hoitotyöntekijöiden havainnot potilaiden tavallisimmista peloista olivat yhteneviä yleisellä tasolla potilaiden raportoimien pelkojen kanssa. Yksittäisten potilaiden pelkojen tunnistaminen ja niiden voimakkuuden määrittäminen ei ollut yhdenmukaista potilaan raportoimien pelkojen kanssa.

Tämän tutkimuksen tärkeimpiä tuloksia on sen tuottama kuva potilaiden kokemista yksittäisistä peloista ja niiden voimakkuuksista liittyen sepelvaltimoiden varjoainekuvaustutkimukseen. Tulokset korostavat yksilöllisyyden merkitystä potilaiden tarpeiden määrittelyssä ja hoitotyön toteutuksessa. Tiedon ja tuen, jota potilaille annetaan, tulee keskittyä potilaiden keskeisiin pelon kohteisiin, joita ovat sepelvaltimotaudin diagnosointiprosessi ja sepelvaltimotaudin hoitokeinot. Sepelvaltimoiden varjoainekuvauksen jälkeen hoitotyössä tulee keskittyä avustamaan potilaita ylläpitämään ja kehittämään heidän sosiaalista tukiverkostoaan. Eri pelon arviointimittarit (STATE, TRAIT, HAD, VAS, CAFS) osoittautuivat valideiksi ja reliaabeleiksi pelon arvioinnissa liittyen sepelvaltimoiden varjoainekuvaukseen, joten hoitotyöntekijät voisivat ottaa ne käyttöön potilaiden pelkoa arvioidessaan. Lisäksi suurempaa huomiota tulee kiinnittää sairaanhoitajakoulutuksessa tunneälyn kehittämiseen, jotta potilaiden erilaiset tunnetilat voidaan tunnistaa useammin ja tarkemmin.


Väitökset    Tampereen yliopiston tiedotus   Tampereen yliopisto