Yliopistologo

Lääketieteen lisensiaatti Eero Beltin, 50, kirurgian alaan kuuluva väitöskirja

Destruction and reconstruction of peripheral joints in rheumatoid arthritis. A prospective 20-year study. (Perifeeristen nivelien tuhoutuminen ja rekonstruktiivinen kirurgia 20 vuoden seurannan aikana nivelreumassa)

tarkastetaan perjantaina 18.9.1998 klo 12 Tampereen yliopiston lääketieteen laitoksen K-rakennuksessa, osoitteessa Teiskontie 35.

Vastaväittäjänä on professori Martti Hämäläinen Oulun yliopistosta. Kustoksena toimii professori Markku Järvinen.

 

Belt on syntynyt Oulussa ja päässyt ylioppilaaksi Oulun lyseosta 1968. Hän on toiminut Oulun yliopistollisessa keskussairaalassa kirurgian apulaislääkärinä 1977-1981 ja ortopedian apulaislääkärinä 1985-87. Beltin väitöskirja ilmestyy sarjassa Acta Universitatis Tamperensis, Vammalan Kirjapaino Oy, Vammala 1998.

ISBN 951-44-4382-9 ISSN 1455-1616

Väitöskirjan tilausosoite: Tampereen yliopiston julkaisujen myynti, PL 617, 33101 Tampere, puh. (03) 215 6055, e-mail: taju@uta.fi.

Lisätietoja: Eero Belt, puh. (03) 84 911 (työ), (03) 714 2174 (koti).

TIIVISTELMÄ

Tutkimuksessa on selvitetty käden, jalkaterän ja alemman nilkkanivelen tuhoutumista ja näiden nivelten kirurgiaa seropositiivisessa nivelreumassa. Tutkimuksen 103 nivelreumapotilasta kuuluvat Heinolan reumarekisteriin, ja heidän seurantansa aloitettiin vuosina 1973-1975 sairauden kestettyä alle puoli vuotta. Seurantatutkimukset tehtiin alkuvaiheen jälkeen 1, 3, 8, 15 ja 20 vuoden kuluttua. Nivelten vaurioitumisaste määritettiin röntgenologisesti Larsenin luokittelumenetelmällä, ja tehdyt toimenpiteet tarkistettiin röntgenkuvien lisäksi sairauskertomuksista. Tutkimuksessa tehtiin 14 090 nivelarviota.

Rannenivel tuhoutui käden alueen nivelistä vaikeimmin, ja sen kirurgista jäykistämistä oli tehty paljon (38 kpl seurannan aikana) osoittaen kivuttoman ja tukevan ranteen tärkeyden koko käden toiminnalle. Etusormen tyvinivel (MCP-nivel) oli tuhoutunein sorminivelistä, kun taas peukalon ja nimettömän sormen tyvinivelet säilyivät parhaiten. Sormien keskinivelet (PIP) säilyivät paremmin kuin tyvinivelet. Tilastollisesti merkitseviä puolieroja ei saatu oikean ja vasemman käden välille. Kultasormus ei suojannut nimettömän sormen niveliä siinä määrin kuin lehdistössä on väitetty. Ensimmäisen kämmenluun ja ranteen väliselle satulanivelelle (CMC I-nivel) määritettiin oma mukailtu Larsenin asteikko. Tämän nivelen tuhoutuminen oli merkitsevästi lievempää kuin koko rannenivelen kolmannesta seurantavuodesta alkaen.

Ranteen jäykistäminen lisää merkitsevästi CMC l-nivelen tuhoutumista jäykistämättömään puoleen verrattuna. CMC I-nivel oli vaurioitunut 30%:ssa, mutta siihen oli tehty vain yksi kirurginen toimenpide. Peukalon virheasennon arviointiin kehitettiin uusi menetelmä, jossa röntgenkuvista mitattiin ensimmäisen kämmenluun ja peukalon tyvijäsenen välistä kulmaa. Tämä kulma kasvaa napinläpivirheasennossa, kun taas joutsenkaulavirheasennossa se pienenee ja tulee negatiiviseksi. Tutkimuksen lopussa 39%:lla peukaloista oli napinläpi- ja 30%:lla joutsenkaulavirheasento. CMC I-nivelen kirurginen hoito on yleistynyt, ja leikkaushoitona käytetään nivelen resektioplastiaa; eräänlaista "muovausleikkausta", jossa pintojen väliin asetetaan omasta jänteestä muotoiltu sykerö. Myöskin tekonivel tulee joskus kyseeseen. Käden ja ranteen rekonstruktiivista kirurgiaa oli tehty 40%:lle potilaista.

Jalkaterän nivelissä todettiin erosioita 6%:ssa tutkimuksen alussa ja 62%:ssa seurannan lopussa. 24%:a nivelistä oli vaikeasti tuhoutuneita. Isovarpaan tyvi- (MTP I) ja kärkinivel (IP) säilyivät parhaiten, ja pikkuvarpaan tyvinivel (MTP V) oli vaurioitunein. Puhdistusleikkauksia oli tehty 24 jalkaterän niveleen, mutta niistä oli 75% myöhemmin kirurgisesti resekoitu. Isovarpaan tyviniveleen oli tehty Kellerin toimenpide 12%:ssa ja jäykistys 5%:ssa. Muiden varpaiden tyvinivelet oli resekoitu 21%:ssa. Alempi nilkkanivel säilyi odotettua paremmin. Vielä 20 vuoden kuluttuakin 77 alempaa nilkkaniveltä arvioitiin normaaleiksi. Nivelen jäykistyksiä oli tehty 12 potilaalle seurannan aikana. Itsestään tämä nivelrakenne luutui viidessä nilkassa. Nilkkojen rutiininomaiset röntgenkuvaukset todettiin tarpeettomiksi. Jalkaterän ja alemman nilkkanivelen rekontruktiivista kirurgiaa oli tehty 35%:lle potilaista.


Väitökset    Tampereen yliopiston tiedotus   Tampereen yliopisto