Yliopistologo

Filosofian lisensiaatti Joel Kuortin englantilaisen filologian alaan kuuluva väitöskirja

Fictions to Live In: Narration as an Argument for Fiction in Salman Rushdie's Novels. (Elettäviä tarinoita: kerronta fiktiomyönteisenä argumenttina Salman Rushdien romaaneissa)

tarkastetaan perjantaina 9.10.1998 klo12 Tampereen yliopiston Pyynikin rakennuksen salissa A 311, osoitteessa Pyynikintie 2.

Vastaväittäjänä on professori Uma Parameswaran University of Winnipegistä ja kustoksena toimii professori Ralf Norrman.

 

Kuortti on syntynyt Tampereella 3.7.1963 ja päässyt ylioppilaaksi Tampereen normaalikoulusta. Hän on toiminut apurahatutkijana Tampereen yliopistossa vuodesta 1995 lähtien.

Väitöskirjan painopaikka: Frankfurt / M., Berlin, Bern, New York, Paris, Wien, 1998. ISBN 3-631-33874-0. US-ISBN 0-8204-3629-1

Väitöskirjan tilausosoite: Peter Lang GmbH, Eschborner Landstr. 42-50, D-60489 Frankfurt / M., e-mail: 101622.27@compuserve.com

Lisätietoja: Joel Kuortti, (03) 215 6131 (työ).

TIIVISTELMÄ

Elettäviä tarinoita (Fictions to Live In) on Salman Rushdien kuutta tähänastista romaania - Grimus, Keskiyön lapset, Häpeä, Saatanalliset säkeet, Harun ja tarinoiden meri ja Maurin viimeinen huokaus - käsittelevä tutkimus. Siinä pyritään näitä romaaneja erikseen tarkastelemalla arvioimaan tarinoiden asemaa. Lähtöoletuksena on, että romaanit puolustavat tarinaa tietoteoreettisena ja eettisenä tekijänä. Puolustus ei ole välttämättä esitetty johdonmukaisin totuusväittämin, vaan ennemminkin kehotetaan tutkimaan tietoa - sen alkuperää, olemusta ja rajoituksia - tarinan lähtökohdista. Lisäksi tämä tietonäkemys asettuu eettiseen viitekehykseen.

Yksi tutkimuksen mukaan vaikuttavimmista tekijöistä Saatanallisissa säkeissä, ja Rushdien romaaneissa yleensäkin, on juuri sillä, että tarinoilla nähdään olevan suuri merkitys todellisuuden tuottamisessa - niin sen muovaamisessa kuin sen rakentamisessakin. Ne myös painottavat moniäänisyyttä, moninaisuutta sekä vaihtelua. Yhdessä nämä seikat aikaansaavat eräänlaisen muodollisen rakenteen, jonka vuoksi voi, yhdessä eräänkin kriitikon kanssa, ihmetellä miten sovittaa Rushdien moniääninen metafiktiivinen leikillisyys hänen yksiäänisen poliittisen vakaumuksellisuutensa kanssa. Tämän tutkimuksen päätavoite on tarkastella tätä jännitettä ja sen ilmenemistä Rushdien kirjoituksissa.

Yksi Rushdien kirjojen vahva puoli on selvästikin se, miten ne painottavat kielen ihmisiä määrittelevää voimaa. Romaaneissa toistuu teema, joka kehottaa pitämään tuon voiman itsellään, jotta kukin voisi luoda elettäviä tarinoita.


Väitökset    Tampereen yliopiston tiedotus   Tampereen yliopisto