Yliopistologo

Lääketieteen lisensiaatti Jari-Petteri Tolvasen farmakologian alaan kuuluva väitöskirja

Influence of Antihypertensive Drugs, Mineral Supplements and Gender on Arterial Function in Genetic Hypertension

(Verenpainelääkkeiden, ravinnon mineraalikoostumuksen ja sukupuolen vaikutus verisuonitoimintaan perinnöllisessä korkean verenpaineen mallissa)

tarkastetaan perjantaina 30.10.1998 klo 12 Tampereen yliopiston lääketieteen laitoksen B-rakennuksen pienessä salissa, osoitteessa Medisiinarinkatu 3.

Vastaväittäjänä on dosentti Kaj Metsärinne Turun yliopistosta. Kustoksena toimii professori Pauli Ylitalo.

 

Tolvanen on syntynyt Helsingissä 1.5.1970. Hän on toiminut tutkijana Tampereen yliopiston farmakologian yksikössä 1994-1998.

Tolvasen väitöskirja ilmestyy sarjassa Acta Universitatis Tamperensis, Vammalan Kirjapaino Oy, Vammala 1998. ISBN 951-44-4428-0. ISSN 1455-1616

Väitöskirjan tilausosoite: Tampereen yliopiston julkaisujen myynti, PL 617, 33101 Tampere, puh. (03) 215 6055, e-mail: taju@uta.fi.

Lisätietoja: Jari-Petteri Tolvanen, puh. (03) 215 6670 (työ), (03) 253 4890 (koti).

TIIVISTELMÄ

Korkeaan verenpaineeseen liittyy heikentynyt verisuonitoiminta, joka näyttää olevan erityisen voimakasta miessukupuolen edustajilla. Koholla oleva verenpaine heikentää valtimoiden laajenemiskykyä, mutta ei juurikaan vaikuta niiden supistustoimintaan. Vaikka useiden eri verenpainetta alentavien hoitojen on osoitettu vaikuttavan suotuisasti verisuontoimintaan, hoitojen vaikutusmekanismit ovat pääosin tuntemattomia. Myös verisuonitoimintaan liittyvien sukupuolierojen taustalla olevat mekanismit ovat suurelta osin selvittämättä. Tämän työn tarkoituksena oli tutkia verenpaineen eri hoitojen vaikutuksia verisuonitoimintaan, sekä selvittää verisuonitoimintaan liittyviä sukupuolieroja perinnöllisessä korkean verenpaineen mallissa (spontaanihypertoniarotta). Erityisenä päämääränä oli tutkia endoteelisolujen erittämien eri yhdisteiden osuuksia verisuonen laajenemisvasteissa sekä etsiä mahdollisia silän lihaksen toiminnan muutoksia. Lääkkeettömästä hoidosta tutkittiin ravinnon kalsium- ja kaliumlisä, sekä näiden yhdistelmä. Verenpainelääkkeistä tutkimukseen valittiin seliprololi (b-salpaaja), losartaani (AT1-reseptori salpaaja) ja enalapriili (ACE-estäjä).

Suolilievevaltimolla tehdyissä kokeissa todettiin endoteelivälitteisen verisuonen laajenemisen olevan voimakkaammin heikentynyt uroksilla kuin naarailla. Tämän taustalla oli urosten endoteelin lisääntynyt supistavien prostanoidien tuotto. Lisäksi sileän lihaksen typpioksidiherkkyys oli pienempi uroksilla kuin naarailla, samoin kuin typpioksidin osuus endoteelivälitteisessä verisuonen laajenemisessa.

Ravinnon kalsium- ja kaliumlisä paransivat endoteelivälitteistä verisuonen laajenemista, kun taas yhdistetty kalsium- ja kaliumlisä, sekä losartaani- ja enalapriilihoito normalisoivat tämän vasteen. Näiden verenpainetta alentavien hoitojen suotuisat verisuonivaikutukset välittyivät endoteelin vähentyneen supistavien prostanoidien tuoton ja erityisesti sileän lihaksen parantuneen hyperpolarisaation kautta. Lisäksi ravinnon kohotettu mineraalipitoisuus vaikutti lisäävän sileän lihaksen typpioksidiherkkyyttä. Seliprololin suotuisat vaikutukset endoteelivälitteiseen verisuonen laajenemiseen olivat puolestaan verenpaineen laskusta riippumattomia, ja välittyivät todennäköisesti sileän lihaksen parantuneen hyperpolarisaation kautta, tosin endoteelin typpioksidin tuotto saattoi myös olla lisääntynyt. Tutkittujen hoitojen vaikutukset valtimon supistusvasteisiin olivat pieniä ja jossain määrin epäjohdonmukaisia.

Yhteenvetona voidaan todeta, että kaikki tutkitut verenpaineen hoidot lisäsivät endoteelivälitteistä verisuonen laajenemista pääasiallisesti parantamalla sileän lihaksen hyperpolarisoituvuutta. Tämän perusteella verisuonen sileä lihas on endoteelin lisäksi tärkeä verenpainetta alentavien hoitojen vaikutuskohde.


Väitökset    Tampereen yliopiston tiedotus   Tampereen yliopisto