Yliopistologo

Laill. lääk. Peter Zimmermannin naistentautien ja synnytysten alaan kuuluva väitöskirja

Doppler ultrasound examinations in common disorders of pregnancy

(Doppler-ultraäänitutkimukset tavallisimmissa raskauskomplikaatioissa)

tarkastetaan perjantaina 13.11.1998 klo 12 Tampereen yliopiston lääketieteen laitoksen K-rakennuksessa, osoitteessa Teiskontie 35.

Vastaväittäjänä on professori Pentti Jouppila Oulun yliopistosta. Kustoksena toimii professori Reijo Punnonen.

 

Zimmermann on syntynyt Bad Cambergissa Saksan liittotasavallassa 2.6.1955. Hän on valmistunut naistentautien ja synnytysten erikoislääkäriksi Tampereen yliopistosta 1991. Hän on toiminut apulaislääkärinä Tampereen yliopistollisessa sairaalassa 1989-1991 ja yksityislääkärinä vuodesta 1991 lähtien.

Zimmermannin väitöskirja ilmestyy sarjassa Acta Universitatis Tamperensis, Vammalan Kirjapaino Oy, Vammala 1998.

ISBN 951-44-4422-1. ISSN 1455-1616

Väitöskirjan tilausosoite: Tampereen yliopiston julkaisujen myynti, PL 617, 33101 Tampere, puh. (03) 215 6055, e-mail: taju@uta.fi.

Lisätietoja: Peter Zimmermann, pjzim@sci.fi

TIIVISTELMÄ

Tämän prospektiivisen tutkimuksen päämääränä on selvittää tavallisimpien raskauskomplikaatioiden ja raskaudenaikaisten sairauksien vaikutusta verivirtausarvoihin.Tutkimus koostuu kuudesta osajulkaisusta käsitellen sikiön, istukan ja kohdun verivirtaustutkimuksia Doppler-ultraäänimenetelmää käyttäen.

Ensimmäisessä osatutkimuksessa selvitettiin raskaudenaikaisessa maksan toimintahäiriössä, intrahepaattisessa kolestaasissa napa-arterian verivirtausta. Aineisto käsitti 29 Doppler-tutkimusta 15 intrahepaattisella kolestaasipotilaalla raskauden 34.-38. viikoilla ja kontrolliaineistona 129 normaaliraskautta. Merkittävää eroa ei todettu intrahepaattisen kolestaasin ja normaalin raskauden välillä, ei myöskään korrelaatiota seerumin sappihappotasoon. Napa-arterian Doppler-tutkimuksella ei ole suurta merkitystä intrahepaattisen kolestaasin tutkimuksena.

Toinen osatutkimus käsittele napa-arterian verivirtaustutkimusta insuliini-diabeteksessa. 53 raskaana olevaa diabeetikkoa tutkittiin keskimäärin 3 kertaa 17. raskausviikon ja synnytyksen (keskimäärin 37,7. raskausviikolla) välillä. Normaali ei-diabeetikkojen aineisto käsitti 30 raskautta. Verivirtausvastus (resistenssi-indeksi) laski merkittävästi raskauden edistyessä ollen kuitenkin normaalin raskauden arvojen rajoissa. Korrelaatiota ei ollut veren glukoositasoon eikä HbA1c-tasoon. Verivirtausvastus oli hiukan korkeampi pienikokoisilla sikiöillä ja perinataali distresssikiöillä, mutta ei ennustanut makrosomiaa tai muuta spesifistä diabeettista sairautta.

Kolmas osatutkimus käsittää kohdun ja istukan verenkiertotutkimusta diabeetikkojen raskauksissa. Aineisto käsitti 43 diabeetikkoraskautta. Kohtuvaltimon virtausvastus oli matalampi istukan puoleisella sivulla kuin vastakkaisella sivulla. Virtausvastus oli korkeampi, jos oli vaskulopatiaa. Lisäksi yli puolella oli persistoiva "notch" eli virtauksessa lasku diastolisen vaiheen alussa käyrässä. Kohtuvaltimon virtausvastus ei korreloitunut veren glukoositason ja HbAlC-tason kanssa. Kohdun A.arcuata-arterioissa virtausvastus oli alhaisempi subplasentaarisella alueella kuin kauempana istukasta olevalla alueella.

Neljäs osatutkimus käsittää napavaltimon, kohtu-istukkavaltimoiden ja sikiön "middle cerebral" valtimon verenkiertoa yliaikaisissa raskauksissa. Aineisto käsitti 153 raskaana olevaa naista, joilla raskauden kesto oli vähintään 287 päivää viimeisistä kuukautisista laskien. Em.valtimoiden verivirtausindeksit eivät muuttuneet merkittävästi 41. ja 43. raskausviikoilla. Käytettäessä "cut-off" -tasoa napavaltimolle RI (resistenssi-indeksi) -0,62, asfyksia voitiin ennakoida 37%:n sensitiviteetillä ja 75%:n spesifiteetillä. Muiden sikiökomplikaatioiden osalta sensitiviteetti oli vain 7%. Tutkimus osoitti, että verivirtaukset eivät merkittävästi muutu yliaikaisessa raskaudessa.

Viides osatutkimus käsittää kohdun ja kohtu-istukan valtimoiden verenkiertotutkimusta raskauden toisen kolmanneksen aikana preeklampsian ja/tai sikiön kasvuhidastuman suhteen korkean riskin raskauksissa. Aineisto käsitti 175 korkean riskin ja 172 matalan riskin potilasta ja kohtuvaltimoiden, uteroplasentaaristen valtimoiden ja napa-valtimoiden virtaustutkimukset tehtiin 21.-24. raskausviikoilla. Doppler-tutkimukset ennustivat komplisoitunutta raskautta paremmin korkean riskin kuin matalan riskin potilailla. Kohtuvaltimossa epänormaalina löydöksenä pidettiin persistoivaa "notchia", RI-arvoa yli 0,68 ja uteroplasentaarivaltimoissa Rl arvoa yli 0,38. Korkean riskin potilailla poikkeava löydös lisäsi riskiä 3-4 -kertaiseksi ja kaikkien kolmen poikkeavan löydöksen esiintyminen 7-kertaiseksi. Näillä raskauden indusoima hypertensio ja/tai sikiön kasvuhidastuma oli 58,3%:lla kun se oli 8,3%:lla, jos Doppler-tulokset olivat normaaleja. Vähäisen riskin potilailla Doppler-löydökset ennustivat huonosti em.komplikaatioiden esiintymistä.

Kuudes osatutkimus käsittää matala-annoksisen aspiriinin vaikutusta kohtuvaltimon, kohtu-istukkavaltimoiden, munuaisvaltimoiden ja napavaltimoiden verivirtausvastuksiin raskauden indusoiman verenpainetaudin (PIH) ja sikiön kasvuhidastuman (IUGR) suhteen korkean riskin potilailla, joilla kohtuvaltimoissa todettiin persistoiva bilateraalinen "notch". 178 korkean riskin potilasta ja 29 normaalia kontrollipotilasta tutkittiin 22.-24. raskausviikoilla. 28 riskipotilaalla oli bilateraalinen "notch" ja 26 randomisoitiin tutkimukseen: 50 mg aspiriinia päivässä tai ei mitään. Doppler-tutkimukset uusittiin kahdesti 28.-32. ja 33.-40. raskausviikoilla sekä 6 kk synnytyksen jälkeen. Vertailuna oli PIH:n ja IUGR:n kehittyminen. Korkean riskin potilailla "notch" persistoi 88,5 %:lla sekä hoidetuilla että hoitamattomilla raskauden ajan. Aspiriinilla ei ollut vaikutusta verivirtauksiin paitsi uteroplasentaarisissa valtimoissa. Aspiriini ei estänyt PIH tai IUGR kehittymistä.

Yhteenveto: Tutkimustulosten mukaan merkittäviä muutoksia ei verivirtauksissa esiinny raskaudenaikaisessa intrahepaattisessa kolestaasissa eikä yliaikaisissa raskauksissa. Diabeetikkojen raskauksissa napavaltimon verivirtausvastus laski raskauden edistyessä tosin normaalin raskauden arvojen rajoissa, ja kohtuvaltimon verivirtausvastus oli korkeampi, jos diabetekseen liittyi vaskulopatiaa. Istukan paikka vaikutti verivirtausarvoihin. Verivirtaustulokset eivät korreloineet veren glukoosi- ja HbAlC-arvoihin. Korkean riskin potilailla kohtuvaltimon ja uteroplasentaaristen valtimoiden virtausmittaukset ennustivat hyvin raskaudenaikaisen verenpainetaudin ja sikiön kasvuhidastumisen kehittymistä. Matala-annoksinen aspiriini ei estänyt näiden häiriöiden kehittymistä.


Väitökset    Tampereen yliopiston tiedotus   Tampereen yliopisto