Yliopistologo

Kasvatustieteiden lisensiaatti Jorma Virtasen kasvatustieteen alaan kuuluva väitöskirja

Esiopetus - koulutuksellisen tasa-arvon sinetti? Oppivelvollisuuskoulutuksen ja esiopetuksen tasa-arvotulkintojen muotoutuminen suomalaisissa koulutusmietinnöissä ja opetussuunnitelmissa 1940-luvulta 1990-luvulle

(Preschool education - a seal of educational equality? The formation of equality interpretations of compulsory education and preschool education in Finnish educational committee reports and curricula from the 1940's to the 1990's)

tarkastetaan perjantaina 6.11.1998 klo 12 Tampereen yliopiston lastentarhanopettajakoulutuksen juhlasalissa, osoitteessa Hallituskatu 30.

Vastaväittäjänä on professori Airi Hautamäki Helsingin yliopistosta. Kustoksena toimii professori Risto Rinne.

 

Virtanen on syntynyt Kotkassa 3.4.1956. Hän on toiminut Tampereen yliopiston lastentarhanopettajakoulutuksen varhaiskasvatuksen assistenttina 1995-1997 ja vs. varhaiskasvatuksen yliassistenttina vuodesta 1997 lähtien.

Virtasen väitöskirja ilmestyy sarjassa Acta Universitatis Tamperensis, Vammalan Kirjapaino Oy, Vammala 1998.

ISBN 951-44-4434-5. ISSN 1455-1616

Väitöskirjan tilausosoite: Tampereen yliopiston julkaisujen myynti, PL 617, 33101 Tampere, puh. (03) 215 6055, e-mail: taju@uta.fi.

Lisätietoja: Jorma Virtanen, puh. (03) 215 7828 (työ), (03) 376 1364 (koti).

TIIVISTELMÄ

Tutkimuksen lähtökohtana ovat ne viimeaikaisen koulutustutkimuksen tulokset, jotka osoittavat, että koulutuksellinen tasa-arvo ei ole toteutunut oletetulla tavalla. Sosiaalinen valikointi on säilynyt, eikä nykymuotoinen yhtenäiskoulujärjestelmä ole kyennyt olennaisesti muuttamaan koulun sosiaalista järjestystä uusintavia mekanismeja aiempaan rinnakkaiskoulujärjestelmään verrattuna. Kotitausta tai jo ennen koulun alkua todettu lahjakkuus määräävät edelleen yksilön koulutusuraa paljon voimakkaammin kuin koulutuksen tasa-arvoa korostavassa virallisessa ideologiassa on asetettu tavoitteeksi.

Tutkimuksessa erityisen kiinnostuksen kohteena ovat esiopetukselle annetut merkitykset koulutuksellisen tasa-arvon edistäjänä. Egalitaarisen koulutusideologian tasa-arvovaatimusten muotoutumista opetussuunnitelmallisiksi tavoitteiksi tarkastellaan sekä oppivelvollisuuskoulutuksessa että esiopetuksessa. Tasa arvotulkintojen muutoksia ja opetussuunnitelmallista tavoitteenasettelua analysoidaan yhtenäiskoulukysymyksen ajankohtaistumisesta 1940-luvulta koulutuksen lainsäädännön kokonaisuudistukseen 1990-luvulle ulottuvalla ajanjaksolla.

Valtiollisina dokumentteina parlamentaariset komiteanmietinnöt heijastelevat ideologisia murroksia ja ilmentävät kunkin aikakauden erityisluonnetta. Yhteiskunnallisten päättäjien ja toimijoiden intentiot ja yritykset saavuttaa yhteisymmärrys koulutuksessa kiteytyvät valtiollisissa opetussuunnitelma-asiakirjoissa. Tekstianalyysin keskeisiä kohteita tutkimuksessa ovat yhteiskunnassa vallitsevien arvojen virallisluonteisina tulkkeina toimivien koulutuskomiteoiden ja niihin rinnastettavissa olevien toimikuntien ja työryhmien tuottamien mietintöjen ja muistioiden sekä varsinaisten opetussuunnitelma-asiakirjojen tasa-arvotulkinnat.

Tutkimus osoittaa, että pyrkimys kaikille oppivelvollisuusikää nuoremmille lapsille tarkoitetun esiopetuksen järjestämiseen kytkeytyy oppivelvollisuuskoulutuksen koulutusjärjestelmälliseen ja opetussuunnitelmalliseen yhtenäistämiskehitykseen. Tutkimuksessa analysoidaan esiin oppivelvollisuuskoulutuksen ja esiopetuksen eri kehittämisvaiheissa esitetyt tasa-arvotulkinnat. Tarkasteltu ajanjakso jäsentyy neljäksi vaiheeksi valtiollisten koulutusmietintöjen ja opetussuunnitelmien tasa-arvotulkintojen sisällöllisten erojen perusteella. Esiopetuksen, kuten oppivelvollisuuskoulutuksen, opetussuunnitelmat rakentuvat läpikäydyn tutkimusaineiston perusteella historiallisesti neljälle tasa-arvotulkinnalle: lasten periaatteellista tasa-arvoisuutta ja muodollisia oikeuksia opetukseen painottavalle formaaliselle tasa-arvon tulkinnalle (1946-1969), lasten kyky- ja lahjakkuuserojen merkitystä opetusjärjestelyissä korostavalle kompetenssitasa-arvon tulkinnalle (1970-1983), koulutusjärjestelmän ja opetussuunnitelmien yhdenmukaisuutta tähdentävälle resurssitasa-arvon tulkinnalle (1984-1993), ja yksilöllisiä valinnanmahdollisuuksia ja oppiohjelmia peräävälle individualistiselle tasa-arvon tulkinnalle (1994 -1996).

Virallisen koulutusideologian sisällöllinen muotoutuminen hahmotetaan tutkimuksessa opetussuunnitelmissa kiteytettyjen tasa-arvotulkintojen sarjaksi. Tasa-arvotulkinnoissa havaittavien murroksien ja jatkuvuuden todetaan olevan reproduktioteoreettisesti selitettävissä kiinnittämällä huomio näihin tulkintoihin symbolisen vallankäytön muotona. Tarkastellun ajanjakson aikana on lasten tosiasiallisissa oppimismahdollisuuksissa olevien erojen uusintaminen mahdollistettu ja legitimoitu myös virallisissa esiopetuksen opetussuunnitelma-asiakirjoissa kulloinkin vallinneen tasa-arvotulkinnan sanankääntein.


Väitökset    Tampereen yliopiston tiedotus   Tampereen yliopisto