Yliopistologo

YTL Ossi Eskelisen sosiaalipolitiikan alaan kuuluva väitöskirja

Peukalo keskellä kämmentä, pikkuhiljaa perusparantamalla. Evaluaatio valtion 1980-luvun perusparannuslainajärjestelmästä

tarkastetaan perjantaina 27.11.1998 klo 12 Tampereen yliopiston päätalossa, ls. A1, osoitteessa Kalevantie 4.

Vastaväittäjänä on dosentti Pertti Rannikko Karjalan tutkimuslaitoksesta. Kustoksena toimii professori Briitta Koskiaho-Cronström.

 

Eskelinen on syntynyt Siilinjärvellä 24.11.1952. Hän on toiminut Tampereen yliopiston täydennyskoulutuskeskuksessa suunnittelijana 1989-1997 ja omassa tutkimus- ja koulutusyrityksessä vuodesta 1998 lähtien.

Eskelisen väitöskirja ilmestyy sarjassa Acta Universitatis Tamperensis, Vammalan Kirjapaino Oy, Vammala 1998. ISBN 951-44-4453-1. ISSN 1455-1616

Väitöskirjan tilausosoite: Tampereen yliopiston julkaisujen myynti, PL 617, 33101 Tampere, puh. (03) 215 6055, e-mail: taju@uta.fi.

Lisätietoja: Ossi Eskelinen, puh. (03) 215 7071 (työ), (03) 261 1635 (koti).

TIIVISTELMÄ

Vuonna 1979 astui voimaan perusparannuslaki, jota toteutettiin vuoteen 1985 saakka ensin kokeiluna ja sen jälkeen lainajärjestelmä laajennettiin koskemaan koko maata. Tässä tutkimuksessa evaluoidaan, arvioidaan lain toteutumista viidellä eri puolilla Suomea sijaitsevalla vanhalla asuinalueella ajanjaksolla 1979-1990. Tutkimusalueet ovat Uudenkaupungin Vanha Keskusta, ja Sorvakko, Tampereen Pispala, Kuopion Itkonniemi ja Suomussalmen Kirkonkylä. Lyhyt- ja pitkäaikaisen perusparannuslainan avulla haluttiin nostaa asuinkiinteistön varuste- ja muuta laatutasoa sekä parantaa asuinympäristön tasoa. Alueittaisuuden periaatteella haluttiin korostaa asuinalueiden korjaamista kokonaisuuksina. Perusparantamiselle asetettiin sosiaalisia, kansantaloudellisia sekä kulttuurisia ja ympäristöllisiä tavoitteita. Pitkäaikaisilla lainoilla haluttiin edesauttaa vähävaraisten kansalaisten mahdollisuutta jäädä asumaan tutulle alueelleen. Vanhuksia tuettiin avustusmuotoisilla lainoilla.

Vanhan korjaaminen alkoi kulttuurihistoriallisten arvojen perusteella. Ensin korjattiin rannikkoseudun arvokkaat puutaloalueet. Sosiaaliset tavoitteet eivät toteutuneet odotetusti. Usein korjaajat olivat alueelle vasta muuttaneita, korjattava rakennuskanta ei ollut heikkokuntoisinta, eivätkä vanhukset innostuneet enemmälti avustuksista. Vuokralaisia ja vanhuksia muutti alueelta pois. Huoneiden lukumäärä väheni, mutta asuinpinta-alat nousivat. Lainan hakeminen ja rakennusten korjaaminen oli usein työlästä. Kuntakohtaiset erot olivat kuitenkin suuria ja kunnan asenteen merkitys yleensäkin prosessin onnistumisessa suuri. Korjausneuvojien työ oli tähdellistä. Tavoitteena oli välttää radikaaleja muutoksia alueilla. Kokeilun aikana ja sen jälkeen löytyi suurten (Tampereen Pispala ja Kuopion Itkonniemi) ja pienten (Suomussalmen Kirkonkylä) muutosten alueita. Yksinomaan perusparantaminen ei aiheuttanut muutoksia, se kylläkin vauhditti niitä.

Kylätyyppisiä asuinyhteisöjä ei alueilta enää juurikaan löydy. Vaikka yhteisöt osaltaan rapautuvat, saattaa alueiden sisältä löytyä tiiviitäkin "yhteisösaarekkeita". Kansalaisyhteiskunta puolustautuu yhteisiä uhkia vastaan. Kunnittain ja myös alueittain perusparantaminen levisi osoittain innovaation tavoin: kunnasta kuntaan ja asukkaalta asukkaalle. Kokonaisuudessaaan alueittaisen korjaamisen vaikutukset olivat positiivisia ja negatiivisia. Alueiden ilme ja rakennusten kunto koheni, säästettiin vanhaa rakennuskantaa ja korjaajat olivat lopulta suhteellisen tyytyväisiä. Liian radikaalit muutokset toivat kuitenkin ongelmia joillekin ryhmille. Järjestelmälle alunperin asetetut sosiaaliset tavoitteet eivät pitäneet.

Korjausvuorossa ovat lähiöt. Tutkimus antaa viitteitä siitä, kuinka perusparannuskokeilun kaltaisten projektien yhteydessä tulee toimia. Tarvitaan uudenlaista yhteisökulttuuria ja moraalista ajattelutapaa korjausrakentamisen osapuolten välille. Sosiaalipolitiikan rooli yleensäkin asuntopolitiikan yhteydessä tulee säilyttää ja taata sosiaalisille tavoitteille mahdollisuus toteutua. Aitoa yhteisöllisyyttä tulee tukea, siitä saattaa olla hyötyä esim. vanhuksille. Byrokratiaa ja raakaa markkinamallia tulee välttää korjausrakentamisen yhteydessä ja tilalle tuoda yhteistyömalli.


Väitökset    Tampereen yliopiston tiedotus   Tampereen yliopisto