Yliopistologo

FL Timo Klemolan filosofian alaan kuuluva väitöskirja

Ruumis liikkuu - liikkuuko henki? Fenomenologinen tutkimus liikunnan projekteista

tarkastetaan perjantaina 18.12.1998 klo 12 Tampereen yliopiston Pinnin kiinteistön Paavo Koli -salissa, osoitteessa Kehruukoulunkatu 1.

Vastaväittäjänä on professori Veli-Matti Värri Tampereen yliopistosta. Kustoksena toimii professori Leila Haaparanta.

Klemola on syntynyt Kangasalla 15.9.1954. Hän on toiminut filosofian assistenttina Tampereen yliopistossa vuodesta 1990 lähtien.

Klemolan väitöskirja ilmestyy sarjassa Filosofisia tutkimuksia Tampereen yliopistosta Vol 66, Tampere 1998.

ISBN 951-44-4456-6. ISSN 0786-647X

Väitöskirjan tilausosoite: Tampereen yliopiston julkaisujen myynti, PL 617, 33101 Tampere, puh. (03) 215 6055, e-mail: taju@uta.fi.

Lisätietoja: Timo Klemola, puh. (03) 215 7280 (työ), (03) 376 5936 (koti).

TIIVISTELMÄ

Väitöskirja kuuluu liikunnanfilosofian tutkimusalueeseen. Liikunnanfilosofisessa tutkimuksessa etsitään vastauksia liikunnan, urheilun ja tanssin filosofisia perusteita koskeviin kysymyksiin. Tällaisia ovat esimerkiksi urheiluun ja liikuntaan liittyvät eettiset kysymykset, ruumiinharjoitusten suhde ihmisen henkisyyteen, liikkeen estetiikka jne.

Väitöskirjani keskeinen kysymys on, miten ihminen voi liikkeen avulla tutkia itseään. Erotan työssäni neljä keskeistä liikunnan "projektia". Ne ovat voitto, terveys, ilmaisu ja itse.

Voiton projektilla tarkoitan kilpaurheilua, jonka rakenteellinen peruspiirre on voiton tavoitteleminen. Ilman voittoa päämääränä kilpaurheilua ei voisi olla olemassa. Terveyden projekti viittaa terveys- ja kuntoliikuntaan, jota harrastetaan siis paremman terveyden ja elinvoimaisuuden saavuttamiseksi. Ilmaisun projekti viittaa taidetanssiin. Itsen projekti viittaa kaikkiin niihin liikuntamuotoihin, joiden avulla pyritään erilaisiin "henkisiin" päämääriin. Näissä liikuntamuodoissa keskeistä on nimenomaan itsen tutkiminen ja kehittäminen. Tyypillisiä tällaisia liikuntamuotoja ovat monet aasialaiset lajit kuten intialainen jooga, kiinalainen taijiquan tai japanilainen budo.

Olen työssäni analysoinut sitä, miten voisimme kuvata näiden lajien kokemuksia ja päämääriä länsimaisen filosofian kielellä. Toinen työni keskeinen päämäärä on näyttää, mitä voisimme tästä analyysista oppia. Luon työssäni yhdenlaisen filosofisen viitekehyksen sille, miten länsimainen liikuntakin voisi omaksua tämän itsen tutkimisen näkökulman.

Tämän filosofisen viitekehyksen keskeisiä käsitteitä ovat Martin Heideggerin "varsinainen" ja "epävarsinainen" oleminen, Maurice Merleay-Pontyn kehollisuuden käsite ja Max Schelerin kehontietoisuus ja henkiset ja fyysiset kokemushorisontit. Pyrin työssäni tuomaan esiin sen, miten fyysinen harjoitus vaikuttaa herkistämällä ihmisen kehontietoisuutta. Tämä puolestaan saa aikaan ego-tietoisuuden hiljentymisen ja sen kautta lisääntyvän tietoisuuden tai mahdollisuuden tunkeutua hyvin syviin inhimillisiin peruskokemuksiin, jotka ilmenevät erilaisissa uskonnollisissa perinteissä.


Väitökset    Tampereen yliopiston tiedotus   Tampereen yliopisto