Yliopistologo LL Tapio Karhukedon korva-, nenä ja kurkkutautiopin alaan kuuluva väitöskirja

Middle Ear Endoscopy
(Välikorvan tähystys)

tarkastetaan perjantaina 12. helmikuuta 1999 klo 12 Tampereen yliopiston lääketieteen laitoksen K-rakennuksessa, osoitteessa Teiskontie 35.

Vastaväittäjänä on professori Jouko Suonpää Turun yliopistosta. Kustoksena toimii professori Heikki Puhakka.

***

Karhuketo on syntynyt Raumalla 6.11.1952. Hän on toiminut Tampereen yliopistollisessa sairaalassa erikoislääkärinä vuodesta 1984 lähtien.

Karhukedon väitöskirja ilmestyy sarjassa Acta Universitatis Tamperensis, Vammalan Kirjapaino Oy, Vammala 1999. ISBN 951-44-4503-1 ISSN 1455-1616

Väitöskirjan tilausosoite: Tampereen yliopiston julkaisujen myynti, PL 617, 33101 Tampere, puh. (03) 215 6055, e-mail: taju@uta.fi.

Lisätietoja: Tapio Karhuketo, puh. (03) 247 5111 (työ), 0500 639 155 (koti).

 

TIIVISTELMÄ

Ohimoluun sisällä sijaitsevan välikorvan anatomiset rakenteet tähystettiin jäykkien tähystimien (endoskooppi) ja korvaleikkausmikroskoopin avulla korvakäytävän kautta. Lisäksi samat rakenteet tutkittiin ohuen taipuisan videokameraan kytketyn tähystimen (fiberoskooppi) avulla korvatorven kautta. Kerroskuvaus- eli tietokonetomografiakuvia ja fiberoskooppikuvia välikorvarakenteista vertailtiin yhdessä väitöskirjan osajulkaisussa.

Tutkimuksessa käsiteltiin 16 512 tietoa eri anatomisten rakenteiden näkyväisyydestä verrattaessa korvaleikkausmikroskoopin kykyä ja jäykän endoskoopin kykyä kuvantaa eri välikorvarakenteita. Jäykillä endoskoopeilla nähtiin merkittävästi enemmän välikorvarakenteita kuin leikkausmikroskoopilla.

Tärykalvon eri neljännesten kautta tapahtuva tähystys usean tähystimen yhdistelmällä osoittautui parhaaksi menetelmäksi visualisoida välikorvan rakenteita. Edelleen voitiin todeta, että mitä suurempi katselukulma oli tähystimessä, sitä enemmän välikorvan rakenteita oli nähtävissä.

Suurin osa anatomisista kohteista oli aina nähtävissä yhden tai useamman tärykalvoneljänneksen kautta tapahtuneen tähystyksen avulla kolmessa satunnaistetussa peräkkäisessä tutkimuksessa kaikissa tutkituissa kahdeksassa korvassa.

Fiberoskoopilla tähystettäessä voitiin aina nähdä seuraavia välikorvarakenteita: korvatorven suu, tensor tympani-lihaksen jänne ja luukanava, cochleaforminen lisäke sekä vasara-kuuloluun varsi. Suurta osaa tutkituista välikorvarakenteista (44%) ei voitu nähdä missään tutkimuskorvassa.

Verrattaessa kerroskuvaus- ja fiberoskooppimenetelmää kuvansi kerroskuvaus soikean ikkunan, pyöreän ikkunan ja välikorvan sinuksen hyvin. Kuuloluuketjun osat, kuten vasaran runko-osa, alasimen runko-osa ja alasimen pitkä haarake, voitiin nähdä hyvin tietyissä kerroskuvaustasoissa, aksiaalisessa projektiossa ja rekonstruktioprojektiossa. Erityisesti kuuloluiden pienet osat näkyivät paremmin kuituoptiikan avulla. Jos kerroskuvaus visualisoi hyvin joitakin välikorvarakenteita, onnistui se usein huonosti fiberoskopian avulla ja päinvastoin. Kerroskuvaus- ja fiberoskopia-menetelmät tukivat toisiaan välikorvan kuvantamisessa.

Väitöskirjatyön kliinisessä osassa välikorvan johtumistyyppisiä kuulovikoja (148 potilasta) tutkittiin tähystämällä ja samalla pyrittiin arvioimaan välikorvatähystyksen käyttökelpoisuus kuulovian aiheuttajan etsimisessä. Välikorvatähystys muutti potilaan hoitosuunnitelmaa 17 %:ssa tapauksia. Lisäksi osa potilaista (21 %) oli tyytyväisiä tähystyksen avulla saamaansa tietoon kuulovian syystä ja he eivät enää tarvinneet tai halunneet leikkaustoimenpiteitä.


Väitökset    Tampereen yliopiston tiedotus   Tampereen yliopisto