Yliopistologo

LK Pauli Sallisen patologian alaan kuuluva väitöskirja

Quantitative pathology in astrocytic tumors. Special reference to image analysis and proliferation capacity of cancer (Astrosytoomien kvantitatiivinen patologia: kuva-analyysi ja syöpäsolujen jakautumisaktiviteetti)

tarkastetaan 17.12.1999 klo 12 Finn-Medin auditoriossa, osoitteessa Lenkkeilijäntie 6.

Vastaväittäjänä on dosentti Anders Paetau (Patologian laitos, Helsinki). Kustoksena toimii professori Heikki Helin.

***

Sallinen on syntynyt Oulussa 19.3.1967. Hän on suorittanut ylioppilastutkinnon Kaarilan lukiossa Tampereella 1987. Sallinen valmistui lääketieteen kandidaatiksi Tampereen yliopistosta 1992. Sallinen on toiminut 1995-1997 Tampereen yliopistossa, The International Graduate School of Neurosciences, Lääketieteen laitos.

Sallisen väitöskirja ilmestyy sarjassa Acta Universitatis Tamperensis; 716, Tampereen yliopisto, Vammala 1999. ISBN 951-44-4713-1, ISSN 1455-1616. Ilmestyy myös sähköisenä sarjassa Acta Electronica Universitatis Tamperensis; 7, Tampereen yliopisto 1999. ISBN 951-44-4721-2, ISSN: 1456-954X.

Väitöskirjan tilausosoite: Virtuaalinen kirjakauppa Granum tai Tampereen yliopiston julkaisujen myynti, PL 617, 33101 Tampere, puh. (03) 215 6055, e-mail: taju@uta.fi.

Lisätietoja: Pauli Sallinen, (03) 247 4130 (työ), (03) 368 3386 (koti), pksallinen@netscape.net

 

TIIVISTELMÄ

Aivon tukisolukon kasvaimet, glioomat, ovat yleisimpiä primäärejä aivokasvaimia. Tavallisin gliooma on diffuusisti ympäröivään aivokudokseen levittäytyvä astrosytooma, jonka tyypillinen kasvutapa ja voimakas pahanlaatuisuustaipumus ovat osoituksena vakavasta taudinkuvasta. Uusien hoitomuotojen kehittyessä on ollut tarve löytää uusia astrosytooman taudinkulun ennakoijia, joiden avulla voitaisiin tarkentaa näiden kasvainten diagnostiikkaa sekä tukea entistä yksilöllisempien hoitomuotojen valintaa. Tutkimukseni tarkoitus on ollut arvioida erilaisten kvantitatiivisen patologian menetelmien merkitystä astrosytoomapatologiaa tarkentavina apuvälineinä.

Perinteinen, astrosytoomien histopatologinen pahanlaatuisuusasteen määritys on osoittautunut alttiiksi tulkinnan vaihteluille kokeneidenkin neuropatologien kesken. Tutkimuksessani kuvaan ns. kvantitatiivisen mallin, jonka avulla diffuusit astrosytoomat voidaan jakaa tämänhetkistä käytäntöä paremmin ja objektiivisemmin kasvainten luonnetta kuvaaviin ennusteryhmiin. Mallin perustan luovat kohdennettu mitoosilaskenta sekä kasvainnekroosin esiintyminen. Lisäksi, DNA-määrän mittaus syöpäsolujen tumista mahdollistaa matalan maligniteettiasteen omaavien mutta tavallista aggressiivisemmin käyttäytyvien astrosytoomien identifioimisen.

Tutkimukseni osoittaa, että lisääntynyt solujakautuminen eli soluproliferaatio, mitattuna tunnusomaisten tumaproteiinien (PCNA ja Ki-67) vasta-aineosoituksin, on selvä merkki astrosytooman pahanlaatuisesta ja huonoennusteisesta luonteesta. Soluproliferaatiomittausten ennustearvoa, objektiivisuutta ja toistettavuutta voidaan merkitsevästi parantaa yksinkertaisin kvantitaatiomallein sekä tietokoneavusteisen kuva-analyysin avulla. Standardoitu käytäntö solujakautumisaktiivisuuden määrityksessä mahdollistaa myös syöpäsolujen proliferaatiota säätelevien tekijöiden merkityksen vertailun. Tässä säätelyssä telomeraasi-entsyymin aktivaatiolla saattaa olla tärkeä astrosytoomasolukon jakautumiskapasiteettia ylläpitävä funktio. Telomeraasi kompensoi solujakautumisen myötä syntynyttä kromosomien telomeeristen toistojaksojen hävikkiä, minkä johdosta entsyymiä on pidetty rajattoman soluproliferaation ja syöpäsolujen kuolemattomuuden avaintekijänä. Tutkimukseni osoittaa, että telomeraasi voi aktivoitua jo matala-asteisissa (gradus 2) astrosytoomissa.


Väitökset    Tampereen yliopiston kirjasto   Tampereen yliopisto