YliopistologoYTL Irene Roivaisen sosiaalityön alaan kuuluva väitöskirja

"Sokeripala metsän keskellä - lähiö sanomalehden konstruktiona"

tarkastetaan julkisesti perjantaina 19.2.1999 klo 12 Tampereen yliopiston päärakennuksen luentosalissa A 1, osoitteessa Kalevantie 4.

Vastaväittäjänä on YTT Leena Eräsaari Tampereen yliopistosta. Väitöstilaisuuden kustoksena toimii professori Jorma Sipilä.

***

Roivainen on syntynyt Sotkamossa 14.12.1955. Hän on toiminut projektitutkijana Suomen Akatemian tutkimushankkeessa "Yhdyskuntien tuleva kehitys" 1989­1992, sosiaalipedagogiikan m.a. yliassistenttina Tampereen yliopistossa vuodesta 1998 ja päätutkijana Suomen Setlementtiliiton ja kolmen sosiaalipolitiikan laitoksen "Uusi yhteisötyö" -hankkeessa vuodesta 1998 lähtien.

Roivaisen väitöskirja ilmestyy sarjassa Helsingin kaupungin tietokeskuksen tutkimuksia 1999 / 2, Helsinki 1999. ISBN 951-718-201-5 ISSN 1455-724X

Väitöskirjan tilausosoite: Helsingin kaupungin tietokeskus, Katariinankatu 3­5, 00170 Helsinki, puh. (09) 169 3135, e-mail: tietokeskus.tilaukset@hel.fi.

Lisätietoja: Irene Roivainen, puh. (03) 215 6308 (työ), (03) 316 0291 (koti), e-mail spirro@uta.fi.

 

TIIVISTELMÄ

Kesti 40 vuotta ennen kuin lähiöistä alettiin puhua ihmisten kotiseutuna. Asukkaiden kertomukset ovat 1990-luvun puolivälistä lähtien tulleet mukaan julkisuuden tapaan kuvata lähiöitä. Lähiöissä kasvaneet sukupolvet ovat muistelleet lapsuuttaan ja nuoruuttaan. Tätä ennen lähiö olikin neljännesvuosisadan ajan vain ongelma: fyysisesti ruma, sosiaalisesti köyhä ja toiminnallisesti virikkeetön asuinalue.

Irene Roivaisen väitöskirja selvittää, miten julkisuus on kuvannut lähiötä viimeisen 40 vuoden aikana. Tutkimusaineistona on Helsingin Sanomien lähiökirjoittelu vuosina 1955­1995.

Ensimmäisten asumalähiöiden rakentamista pääkaupunkiseudulle kuvattiin "uljaan, uuden maailman" syntymisenä vanhaan kulttuurimaisemaan. Lähiöt edustivat modernin asumisen lupausta, mahdollisuutta parempaan elämään nykyajan mukavuuksilla varustetuissa asunnoissa. Näihin "puutarhakaupunkeihin" ja "metsälähiöihin" muuttivat nimenomaan kantakaupunkilaiset.

1960-luvun puoliväliin mennessä lähiökirjoittelu arkipäiväistyy. Ainutkertaiset, tunnettujen arkkitehtien suunnittelemat lähiöt korvautuvat lähiöiden teollisella sarjatuotannolla. Näitä "betonilähiöitä" asuttivat "suuren muuton tuomat maalaiset". Vähitellen kirjoittelu muuttuu ongelmakeskeiseksi. Käänteentekevä on vuonna 1968 Helsingin Sanomissa käyty "vihreä leski" -keskustelu, joka koski "yksinäisten kotirouvien arkipäivää metsälähiöissä".

Lähiö on julkisessa keskustelussa ollut paikka kulttuurin marginaalissa, paikka jossa ne "Toiset" asuvat. Lähiöstä tuotettu kuva on ollut ulkopuolisen katse. 1990-luvun puolivälissä virinnyt kotiseutuistumispuhe voi luoda tilaa kansalaisten omalle katseelle. Kansalaiskeskeinen julkisuus ei voi kuitenkaan olla vain muistelupuhetta. Lähiöstä voi tulla "meidän paikka" vain silloin kun asukkaille annetaan valta määritellä mitä lähiö on.


Väitökset    Tampereen yliopiston tiedotus   Tampereen yliopisto