YliopistologoTHL Arja Häggman-Laitilan hoitotieteen alaan kuuluva väitöskirja

Terveys ja omatoiminen terveydenhoito. Kuvaileva teoria yksilöllisistä kokemuksista

tarkastetaan perjantaina 26.2.1999 klo 14 Tampereen yliopiston lääketieteen laitoksen B-rakennuksessa, osoitteessa Medisiinarinkatu 3.

Vastaväittäjänä on professori Katri Vehviläinen-Julkunen Kuopion yliopistosta. Kustoksena toimii professori Marita Paunonen.

***

Häggman-Laitila on syntynyt Alatorniossa 26.3.1957. Hän on valmistunut Tampereen yliopistosta terveydenhuollon maisteriksi 1987 ja terveydenhuollon lisensiaatiksi 1992.

Häggman-Laitilan väitöskirja ilmestyy sarjassa Acta Universitatis Tamperensis, Vammalan Kirjapaino Oy, Vammala 1999. ISBN 951-44-4505-8 ISSN 1455-1616

Väitöskirjan tilausosoite: Tampereen yliopiston julkaisujen myynti, PL 617, 33101 Tampere, puh. (03) 215 6055, e-mail: taju@uta.fi.

Lisätietoja: Arja Häggman-Laitila, puh. (09) 3481 1451 (työ), (019) 783 243 (koti).

 

TIIVISTELMÄ

Tutkimuksessa tuotetaan tietoa yksilöllisistä terveyden ja omatoimisen terveydenhoidon kokemuksista pohjaamalla ihmisten arkielämää koskeviin näkemyksiin. Tutkimus liittyy terveyttä tukevan toiminnan kehittämiseen ja on ajankohtainen ainakin kahdesta syystä. Ihmisten oma hoitovastuu on lisääntynyt esimerkiksi elintapasairauksien ja palvelujen avohuoltopainotteisuuden lisääntymisen vuoksi. Yksilöiden tuloksekas ja heidän kannaltaan mielekäs hoito edellyttää tietoa siitä, mitä terveys ja terveydenhoito ihmisille merkitsevät. Tutkimukseen osallistui yhteensä 120 henkilöä, joista naisia oli 64 ja miehia 56. Tutkimukseen osallistuneista 50-vuotiaita oli 71 ja 30-vuotiaita 49. Tiedot kerättiin teemahaastatteluin. Aineisto analysoitiin laadullisin menetelmin.

Tutkimus osoitti, että haastateltujen elämänhallinnan kokemukset ja terveyskuva olivat yhteydessä omatoimisen terveydenhoidon motiiveihin, terveystietouteen ja terveydenhoitotapoihin. Tutkimuksessa tunnistettiin kolme terveyskokemuksen perustyyliä. Haastateltavien joukossa oli eniten terveytensä kokonaisvaltaisena ja sisältäpäin määrittyvänä kokeneita (60 %), seuraavaksi eniten terveytensä osittuneena ja ulkoapäin määrittyvänä kokeneita (26 %) ja vähiten niitä, joilla terveyskokemus oli jäsentymätön (14 %).

Terveytensä kokonaisvaltaisena ja sisaltäpäin määrittyvänä kokeneet uskoivat ihmisen omiin elämän säätelymahdollisuuksiin. He kokivat voivansa vaikuttaa omaan elämäänsä ja terveyteensä ja he suunnittelivat tulevaisuuttaan. He huolehtivat terveydestään monin tavoin. Terveydenhoidossa käytettiin omien kokemusten perusteella hyväksi havaittuja keinoja. Terveyteen sisältyi haastateltavien koko inhimillinen elämä. Sitä ei tarkasteltu omasta olemassaolosta irrallisena asiana.

Terveytensä osittuneena ja ulkoapäin määrittyvänä kokeneiden haastateltavien elämänhallinta oli osittunutta ja tarkkaan rajautunutta. Elämää hallittiin pitämällä huolta sen eri osa-alueista tai sitä hallitsivat ihmisen taudit ja vaivat. Ne koettiin ihmiseen ulkopuolelta hyökkääviksi olioiksi, joiden käyttäytymiseen ihminen ei voi vaikuttaa. Haastateltavien voimavarat kuluivat sairastamiseen ja terveydentilasta huolehtimiseen. Tulevaisuutta ei uskallettu suunnitella. Yleisen terveysneuvonnan ja terveydenhuollon asiantuntijoiden merkitys korostui haastateltavien terveyskuvassa ja omatoimisessa terveydenhoidossa. Omiin kokemuksiin terveydestä ja terveydenhoidosta ei luotettu.

Terveytensä jäsentymättömänä kokeneet haastateltavat uskoivat ihmisen elämän ulkoiseen ohjaukseen. He uskoivat kaiken tapahtuvan ajallaan luonnon oman järjestyksen mukaan. Ihmisen ei tarvitse itse suunnitella eikä hallita elämäänsä. Heille terveys ja omasta terveydestä huolehtiminen olivat etäisiä ja jopa merkityksettömiä asioita. He eivät määritelleet terveyden kokemuksiaan. Haastateltavilla ei ollut omiin kokemuksiin perustuvaa tietoa heille sopivista tavoista hoitaa itseään, tai sitä oli niukalti.

Tutkimustuloksia voidaan käyttää hyödyksi yksilöllisten kokemusten ja tuen tarpeiden tunnistamisessa ja yksilöiden kannalta tarkoituksenmukaisten hoitotyön palvelujen toteutuksessa sekä hoitotieteellisen tietoaineksen edelleen kehittämisessä.


Väitökset    Tampereen yliopiston tiedotus   Tampereen yliopisto