YliopistologoLL Ilkka Annilan keuhkosairauksien ja allergologian alaan kuuluva väitöskirja

Bee Venom Allergy in Beekeepers (Mehiläishoitajien mehiläismyrkkyallergia)

tarkastetaan lauantaina 13.3.1999 klo 12 Tampereen yliopiston lääketieteen laitoksen K-rakennuksessa, osoitteessa Teiskontie 35.

Vastaväittäjänä on dosentti Tari Haahtela Helsingin yliopistosta. Kustoksena toimii professori Markku M. Nieminen.

***

Annila on syntynyt Oulussa 25.6.1959. Hän on toiminut sisätautien apulaislääkärinä TAYKSissa 1990­1992, keuhkosairauksien apulaislääkärinä TAYSissa 1992­1995 ja keuhkosairauksien apulaisopettajana Tampereen yliopistossa vuodesta 1995 alkaen.

Annilan väitöskirja ilmestyy sarjassa Acta Universitatis Tamperensis, Vammalan Kirjapaino Oy, Vammala 1999. ISBN 951-44-4480-9 ISSN 1455-1616

Väitöskirjan tilausosoite: Tampereen yliopiston julkaisujen myynti, PL 617, 33101 Tampere, puh. (03) 215 6055, e-mail: taju@uta.fi.

Lisätietoja: Ilkka Annila, puh. (03) 247 3173 (työ), (03) 255 2270 (koti).

 

TIIVISTELMÄ

Mehiläismyrkkyallergia on yleinen mehiläishoitajilla eivätkä hengenvaaralliset reaktiotkaan ole harvinaisia. Mehiläismyrkylle herkistyminen tarkoittaa vasta-aineiden muodostumista myrkkya kohtaan. Mehiläisen pistäessä uudelleen nämä aikaisemmin muodostuneet vasta-aineet voivat aiheuttaa nopeasti ilmaantuvat yleistyneet oireet, joita ovat esimerkiksi nokkosrokko, kasvojen ja suun turpoaminen, hengitysvaikeudet ja verenpaineen romahtaminen. Ei tiedetä miksi vain osa herkistyneistä reagoi näin voimakkaasti ja sen vuoksi reaktioita ei ole mahdollista ennustaa edes teoriassa. Asian tekee vielä monimutkaisemmaksi se, että samanlaiset yleisoireet voivat syntyä muullakin kuin allergisella mekanismilla. Mehiläisen ja ampiaisen myrkyt ovat allergisilta ominaisuuksiltaan erilaiset, joten mehiläisen myrkylle allerginen ei automaattisesti ole allerginen ampiaisen myrkylle. Voimakkaita allergisia yleisoireita voidaan hoitaa tehokkaasti siedätyshoidolla.

Pirkka-Hämeen mehiläishoitajille lähetetyn kyselyn perusteella yleisreaktion oli kokenut 26% ja suuren paikallisreaktion 38% mehiläishoitajista mehiläisen piston jälkeen. Vastaavat luvut ampiaisen piston jälkeen olivat 2% ja 10%. Yleisreaktiot olivat yleisempiä nuoremmilla, allergiaan taipuvaisilla ja lyhyemmän ajan mehiläishoitajina toimineilla. Nenä-, silmä- tai keuhko-oireita pesillä työskentelyn yhteydessä oli useammin yleisreaktion kokeneilla kuin muilla. Herkistyminen mehiläisen myrkylle todettiin ihokokeen tai verikokeen perusteella 71%:lla mehiläishoitajista, mutta molemmat testit olivat positiivisia vain 43%:lla heistä. Yleisoireita kokeneista 74% ja yleisoireettomista 54% oli verikokeen perusteella herkistynyt myrkylle. Yleisreaktioita saaneet olivat ihokokeen ja verikokeen perusteella voimakkaammin herkistyneitä kuin ne joilla ei koskaan ollut yleisreaktioita. Ampiaisen myrkylle oli ihokokeen perusteella herkistynyt 21% ja verikokeen perusteella 13% mehiläishoitajista. Herkkyys mehiläisen pistoille näytti itsestään vähenevän monilla mehiläishoitajista.

Seurantatutkimuksessa todettiin yleisreaktion riskiä lisääviksi tekijöiksi merkittävä myrkylle herkistyminen, nenä- tai hengitystieoireet pesillä työskentelyn yhteydessä, mehiläishoidon kesto alle 8 vuotta ja aikaisemmin esiintyneet yleisreaktiot.

Kuopion yliopistollisen sairaalan ihotautiklinikalla tehtiin ihon mikrodialyysitutkimus kolmelle yleisreaktion saaneelle ja kolmelle paikallisreaktion saaneelle mehiläishoitajalle. Heiltä mitattiin mehiläismyrkyn aiheuttaman ihoreaktion aikana vapautuvia tulehduksen välittäjäaineita. Yleisreaktion saaneilla vapautui iholla enemmän histamiinia ja vähemmän leukotrieeni C4:ää kuin paikallisreaktion kokeneilla. Nopea histamiinin vapautuminen mehiläisen pistäessä aiheuttaa yleisreaktion oireet. Ihossa tapahtuva välittäjäaineiden vapautuminen syöttösoluista on siis erilainen yleisreaktioita saavilla kuin vain laajoja paikallisreaktioita saavilla mehiläishoitajilla.


Väitökset    Tampereen yliopiston tiedotus   Tampereen yliopisto