YliopistologoKM Sirkka-Leena Leppävuoren kasvatustieteiden alaan kuuluva väitöskirja

Peruskoulun valinnaisuus - oppilaan etu vai yhteinen hyöty? Valinnan perusteiden tarkastelua sekä oppilaiden ja heidän vanhempiensa kokemuksia peruskoulun valinnaisuudesta

tarkastetaan perjantaina 9.4.1999 klo 12 Tampereen yliopiston opettajankoulutuslaitoksen Hämeenlinnan toimipaikan auditoriossa, osoitteessa Erottajakatu 12.

Vastaväittäjänä on professori Kari Uusikylä Helsingin yliopistosta. Kustoksena toimii professori Jarkko Leino.

***

Leppävuori on syntynyt Halsualla 18.3.1943. Hän on toiminut oppikoulun, myöhemmin peruskoulun, lehtorina (matematiikka, fysiikka, kemia) vuodesta 1971 lähtien Vaasassa, tällä hetkellä Mustasaaressa.

Leppävuoren väitöskirja ilmestyy sarjassa Acta Universitatis Tamperensis, Vammalan Kirjapaino Oy, Vammala 1999. ISBN 951-44-4541-4 ISSN 1455-1616

Väitöskirjan tilausosoite: Tampereen yliopiston julkaisujen myynti, PL 617, 33101 Tampere, puh. (03) 215 6055, e-mail: taju@uta.fi.

Lisätietoja: Sirkka-Leena Leppävuori, puh. (06) 327 7323 (työ), (06) 322 1245 (koti).

TIIVISTELMÄ

Yksilöllisyys ja valinnanmahdollisuuksien tarjoaminen ovat 1990-luvun keskeisiä kehitystrendejä kaikissa yhteiskunnan tarjoamissa palveluissa. Sen mukaisesti peruskoulussa tarjottava valinnaisuus on voimakkaasti lisääntynyt ja alkaa osittain jo ala-asteella. Valinta on kuitenkin monimutkainen asia, johon sisältyy päätöksentekoa ja vallankäyttöä. Tästä heräsi tarve tutkia, pystyykö peruskoululainen harkittuihin valintoihin, ja miten hän kokee valintojen tekemisen. Koska valintaoikeus on lakisääteisesti alaikäisen oppilaan vanhemmilla, ovat oppilaiden vanhemmat mukana tutkimuksessa.

Tutkimustyötä varten kerättiin oppilaiden ja vanhempien kokemuksia ja mielipiteitä valinnaisuudesta keväällä 1995 kyselylomakkeella. Tutkimukseen osallistui lähes tuhat seitsemäsluokkalaista vanhempineen seitsemästä yläasteen koulusta, joissa koulun koko ja valinnaisuuden toteuttamismalli vaihtelevat. Mukana on sekä maaseutu- että kaupunkikouluja. Ryhmä yhden tutkimukseen osallistuneen koulun oppilaita on kyselylomakkeen lisäksi kirjoittanut kuvauksia valintaprosessista ja valintakokemuksista sekä 7. että 8. luokalla ja kolmannen kerran keväällä 1998 ensimmäisen opiskeluvuoden lopulla toisen asteen koulutuksessa.

Selvimpinä tuloksina käy ilmi, että oppilaat eivät osaa kertoa valintaperusteitaan, ja suuri osa oppilaista ei muista valintojaan 2-3 viikkoa valintapäätöksen jälkeen, mikä panee epäilemään, onko valinta ollut harkittu päätös. Oppilaat eivät kyselyssä myönnä vanhempien ja kaverien vaikutusta valintoihin, mutta kuvauksista näkyy kuitenkin näiden vaikutus ainakin joissain valinnoissa. Valintaprosessi koetaan sekä oppilaiden että vanhempien osalta enimmäkseen myönteisenä: tarjontaa on ollut riittävasti ja valinnoista on keskusteltu kotona, mutta oppilas kokee tehneensä päätöksen itse. Yläasteella tehtyihin valintoihin ollaan yleensä tyytyväisiä. Sen sijaan jo ala-asteen kolmannella luokalla erikoisluokalle menneet oppilaat ovat hyvin tyytymättömia, suorastaan katkeria. Kyseessä ovat musiikkiluokkalaiset, joiden valinta on sikäli oikea, että he selviytyvät hyvin ja nauttivat musiikista. Tyytymättömyys johtuu siitä, että heidän valintaosuutensa on "myyty" jo ala-asteella ja heillä ei ole juuri mitään valinnanmahdollisuuksia yläasteella. He kokevat musiikin pakollisena, eivätkä ymmärrä, että siihen kuluu heidän valinnaistuntejaan. Vastuun ottaminen aikaisin tehdystä valinnasta näyttää olevan vaikeaa.

Tutkimus keskittyy enimmäkseen koulun sisäisiin valintoihin, mutta vanhemmilta kysyttiin myös mielipiteitä koulun valinnasta. Vuonna 1995 se ei tuntunut vanhempien mielestä kovin tärkeältä ainakaan ala-asteiden osalta. Tämän kysymyksen yhteydessä tuli esiin vanhempien kannanottoja siitä, että kaikilla ei todellisuudessa ole mahdollisuuksia koulun valintaan, eli valinnaisuus tuo tältä osin esiin tasa-arvokysymyksen ja alueellisen eriarvoisuuden.


Väitökset    Tampereen yliopiston tiedotus   Tampereen yliopisto