YliopistologoVTL Suvi Ronkaisen sosiaalipsykologian alaan kuuluva väitöskirja

Ajan ja paikan merkitsemät: Subjektiviteetti, tieto ja toimijuus

tarkastetaan julkisesti perjantaina 9.4.1999 klo 12 Tampereen yliopiston päärakennuksen luentosalissa A 1, osoitteessa Kalevantie 4.

Väitöstilaisuuden kustoksena toimii professori Anja Riitta Lahikainen. Vastaväittäjänä on professori Marja-Liisa Honkasalo (Nordiska hälsovårdshögskolan, Göteborg).

***

Ronkainen on syntynyt Helsingissä 7.6.1962. Hän on toiminut Suomen Akatemian nuorempana tutkijana 1994-1997, vierailevana tutkijana Oslon yliopistossa 1995 ja vs. assistenttina Tampereen yliopistossa 1999.

Ronkaisen väitöskirjan julkaisee Gaudeamus, Tampere 1999. ISBN 951-662-761-7

Väitöskirjan tilausosoite: Gaudeamus, e-mail: gaudeamuskirja@hyy.fi tai puh 09-6689 2650

Lisätietoja: Suvi Ronkainen, puh. (03) 215 7190 (työ), (03) 214 4162 (koti), sähköposti sssuro@uta.fi.

TIIVISTELMÄ

Tutkimus pureutuu kolmeen, tämän hetken yhteiskuntatieteellisen ja feministisen keskustelun keskeiseen käsitteeseen subjektiviteetti, tieto ja toimijuus. Suhteessa näihin sanoihin tutkimuksen voi ymmärtää eräänlaisena tieteellisenä kalustehuoltona joka selvittää käsitteiden käyttöä ja niihin kiinnittyneitä vastakkainasetteluja (kuten moderni - postmoderni, diskursiivinen - kokemuksellinen). Sille tavalle, jolla käsitteet esiintyvät nykykeskustelussa, on tyypillistä teoreettisuus, abstrahointi ja eräänlainen määrittelemättömyys. Mutta mitä käsitteille tapahtuu, kun ne kiinnitetään aikaan ja paikkaan, ruumiillisen subjektin väistämättömään tiettyyteen? Entä mitä sukupuoli merkitsee tässä yhteydessä. Kiinnittämällä käsitteet ruumiillisuuteen yhtäältä ja miettimällä käsitteitä empiirisen sosiaalitutkimuksen yhteydessä toisaalta, löytyy kolmas aspekti, jonka avulla käsitteet asettuvat kertomaan tavasta, jolla minuus muotoutuu eletyssä kokemuksessa, ajassa ja paikassa, joka tuottaa tietynlaisen toiminnan mahdollisuuden tietyllä tavoin sukupuolistuneille kokijoille.

Käsitteellisen selvittelyn ohella tutkimuksella on myös toinen tavoite. Siinä analysoidaan survey-menetelmää ja empiiristä sosiaalitutkimusta. Millainen tilastohaastattelu on vuorovaikutustilanteena. Entä millaisia kysymyksiä perinteinen tapa tehdä empiiristä sosiaalitutkimusta tavoittaa, millaisia vastauksia se kuulee? Entä kuinka tilastollista analyysia ja lomakehaastatteluaineistoa voi ymmärtää ja käyttää toisella tavoin?

Osa vastauksesta löytyy naisten ja miesten vastaustyyleistä, joita on eritelty neljältä eri paikkakunnalta kerätyn vanhenemista käsitelleen lomakehaastatteluaineiston avulla (N= 853). Sukupuolet eroavat systemaattisesti vastaustyylimuuttujien kuvaamana. Naiset antavat enemmän en osaa sanoa -vastauksia, runsaasti vaihtoehtoja, suosivat mieluummin äärivaihtoehtoja kuin keskirekisteriä, he ovat vähemmän poissulkevia vastaamisessaan ja arvioivat itseä ja muita samoin kriteerein. Lisäksi naisten keskinäiset erot ovat suuret toisin kuin miesten, joita taustamuuttujat (sukupolvi, paikkakunta, toimintakulttuuri) eivät erottele. Naiseus, joka symbolisessa järjestyksessä ja arjen kielenkäytössä merkityksellistyy nimenomaisesti sukupuolena, näyttäytyykin vastaustyylien erojen erojen perusteella sukupuolena eroissa. Mistä siis on kyse? Jakavatko miehet yhtenäisen pääsyn tilastohaastattelun ensisijaiselle puhujanpaikalle? Vai eletty elämäkö heitä samankaltaistaa? Empiirinen analyysi perustuu nimenomaan sellaisen aineksen huomioimiselle, joka tavallisesti survey-analyysistä poistetaan ns. roskaluokkina. Työ osoittaa, kuinka surveyn kehyksessä nais- ja miesvastaajia kuullaan eri tavoin.

Empiirisen sosiaalitutkimus olettaa vastaajan toimivan "kuin mies". Samalla työ konkretisoi miten "roskaluokkien" systemaattista analyysia voi hyödyntää reflektoidakseen aineistoa merkitysten ja niiden murtumisten tavoittamiseksi. Edelleen työssä haetaan empiiriselle sosiaalitutkimuksen tekemiselle tulkinnallisempaa otetta. On selvää, ettei tilastotutkimus paljasta faktoja vaan tuottaa niitä aivan erityisellä tavalla. Tilastollisen tutkimuksen vakuuttavuus, joka perustuu faktojen illuusioon, on tässä mielessä erityisen poliittista. Se uskottelee kertovansa "totuuden maailmasta" samalla kun se piilottaa tämän totuuden ehdollisuuden. Tulkinnallisuus merkitsee tämän illuusion rikkomista mutta samalla se mahdollistaa survey-aineiston käytön kokemuksen, merkityksen ja teoretisoinnin välineenä.


Väitökset    Tampereen yliopiston tiedotus   Tampereen yliopisto