YliopistologoLL Riitta Alajan psykiatrian alaan kuuluva väitöskirja

Substance Use Disorders in Psychiatric Consultations: Service Provision in General Hospitals (Päihdesairaudet yleissairaaloiden psykiatrisessa konsultaatiotoiminnassa)

tarkastetaan perjantaina 16.4.1999 klo 12 Finn-Medin auditoriossa, osoitteessa Lenkkeilijänkatu 6.

Vastaväittäjänä on professori Jouko Lönnqvist Kansanterveyslaitoksen mielenterveyden ja alkoholitutkimuksen osastolta. Kustoksena toimii professori Pekka Niskanen.

***

Alaja on syntynyt Kymissä 3.1.1946. Hän on toiminut Tampereen yliopistollisen sairaalan yleissairaalapsykiatrian poliklinikan osastonlääkärinä 1989-1997 ja päihdepoliklinikan erikoislääkärinä 1997 alkaen.

Alajan väitöskirja ilmestyy sarjassa Acta Universitatis Tamperensis, Vammalan Kirjapaino Oy, Vammala 1999. ISBN 951-44-4534-1 ISSN 1455-1616

Väitöskirjan tilausosoite: Tampereen yliopiston julkaisujen myynti, PL 617, 33101 Tampere, puh. (03) 215 6055, e-mail: taju@uta.fi.

Lisätietoja: Riitta Alaja, puh. (03) 247 6849 (työ), 040 591 0533, (03) 212 9448 (koti).

 

TIIVISTELMÄ

Psykiatrinen konsultaatiotoiminta on jo neljännesvuosisadan kuulunut yleissairaaloidemme palveluvalikoimaan, mutta alan tutkimus on jäänyt vähäiseksi. Toiminnan ensisijaisena kohteena ovat ruumiillisiin sairauksiin ja tapaturmiin liittyvät psykososiaaliset ongelmatilanteet. Sairastuminen ymmärretään henkistä ja sosiaalista hyvinvointia uhkaavaksi tapahtumaksi, jolloin psykososiaalisen tuen tarjoaminen on osa hyvää hoitoa.

Laajaan eurooppalaiseen tutkimukseen liittyen suomalaiset konsultaatiopsykiatrit keräsivät 1255 sairaalapotilaan aineiston vuonna 1991. Potilaille suoritettiin huolellinen psykiatrinen haastattelu, ja heidän psykososiaalista toimintakykyään arvioitiin standardoidulla menetelmällä. Toisena aineistona oli 433 Tampereen yliopistollisen sairaalan peräkkäistä konsultaatiopotilasta, joista 86:lla sairaalahoito liittyi päihteiden väärinkäyttöön. Heidän aiemmista sairaalahoidoistaan ja päihdeongelman hoidosta kerättiin tietoa haastattelulla ja sairauskertomuksista.

Tutkimuksessa kuvattiin psykiatristen konsultaatiopalvelujen tarjonta ja arvioitiin konsultaatiopotilaiden sairauskirjoa ja sairauksien yhteisesiintyvyyttä suhteessa potilaiden toimintakykyyn. Päihdesairauksien esiintyvyys ja oheisongelmat kartoitettiin ja arvioitiin niiden esiintyvyyttä eri yleissairauksien ja mielenterveyden häiriöiden yhteydessä. Lisäksi arvioitiin päihde-ehtoista sairaalapalvelujen käyttöä suhdittaen käytön kestoa potilaan saamaan päihdehoitoon. Kaikkiin arviointeihin liittyi sukupuolten välisten erojen tarkastelu.

Tärkein löydös oli, että päihdesairaudet ovat yliedustettuina psykiatrisessa konsultaatiotoiminnassa: 28 %:lla kaikista potilaista ja puolella 35-50-vuotiaista miehistä todettiin jokin päihdesairaus. Lähes puolet päihdesairauksista oli jäänyt hoidosta vastaavalta lääkäriltä havaitsematta. Yleisin sairaus miehillä oli alkoholiriippuvuus, kun taas naisilla oli suhteellisesti enemmän lääkkeiden väärinkäyttöön liittyviä sairaustiloja. Sekä miehillä että naisilla päihdesairaudet ja itsemurhayritykseksi luokitellut vakavat myrkytystilat kuuluivat voimakkaasti yhteen.

Päihdesairauksiin liittyi persoonallisuushäiriöitä sekä naispotilailla tapaturmia ja miespotilailla ruuansulatuselinsairauksia. Tyypillistä oli monisairastavuus, niin että samalla potilaalla oli sekä päihdesairaus että jokin yleissairaus ja mielenterveydenhäiriö. Yleissairauden ohessa esiintyvä päihdesairaus alensi voimakkaasti toimintakykyä, niin että hoidon ja sairaudesta toipumisen arvioitiin vaikeutuvan. Päihdesairauksiin liittyi keskimäärin 5-6 vuoden kestoinen päihde-ehtoinen sairaalapalvelujen käyttö. Siitä huolimatta päihdeongelma jäi puolessa tapauksia hoitamatta. Ongelman ohittaminen ja hoitamatta jättäminen oli erityisen yleistä naispotilaiden osalta, vaikka heidän terveysongelmansa vaikuttivat vakava-asteisemmilta kuin miespotilailla. Ilmeisesti naisten hyvä sosiaalinen asema oli este päihdeongelman havaitsemiselle.

Tutkimus antaa aiheen seuraaviin johtopäätöksiin: 1) sairaalaan tulee monisairaita päihdepotilaita, joiden yleissairauksien hoito vaikeutuu, ellei päihdesairautta hoideta samanaikaisesti; 2) päihteet näyttelevät keskeistä osaa vakavissa, sairaalahoitoa edellyttävissä itsemurhayrityksissä, joissa potilaiden hoidon tarpeen arviointi ja hengissä pysyminen edellyttävät päihdepsykiatrista erityisosaamista; 3) naispotilaat tarvitsevat enemmän huomiota päihdesairauksiensa osalta, sillä nykyisin he jäävät hoidotta vaikeista terveysongelmista huolimatta; 4) päihdepsykiatriselle asiantuntemukselle on kiistaton tarve maamme yleissairaaloissa.


Väitökset    Tampereen yliopiston tiedotus   Tampereen yliopisto