YliopistologoLL Janne Aittoniemen kliinisen immunologian alaan kuuluva väitöskirja

Mannan-Binding Lectin. Factors Affecting the Serum Concentration and Contribution to Host Resistance to Infections (Mannaaniin sitoutuva lektiini: seerumipitoisuuteen vaikuttavat tekijät ja vaikutus vastustuskykyyn)

tarkastetaan perjantaina 16.4.1999 klo 12 Tampereen yliopiston lääketieteen laitoksen K-rakennuksessa, osoitteessa Teiskontie 35.

Vastaväittäjänä on professori Timo Palosuo Helsingin yliopistosta. Kustoksena toimii professori Mikko Hurme.

***

Aittoniemi on syntynyt Tampereella 15.12.1970. Hän on valmistunut lääketieteen lisensiaatiksi Tampereen yliopistosta 1995.

Aittoniemen väitöskirja ilmestyy sarjassa Acta Universitatis Tamperensis, Vammalan Kirjapaino Oy, Vammala 1999. ISBN 951-44-4551-1 ISSN 1455-1616

Väitöskirjan tilausosoite: Tampereen yliopiston julkaisujen myynti, PL 617, 33101 Tampere, puh. (03) 215 6055, e-mail: taju@uta.fi.

Lisätietoja: Janne Aittoniemi, puh. (03) 512 2600 (työ), (03) 253 2258 (koti).

TIIVISTELMÄ

Mannaaniin sitoutuva lektiini (MBL) on maksan erittämä seerumin akuutin faasin proteiini. Se kykenee kiinnittymään mikrobien pinnassa oleviin sokerirakenteisiin ja opsonoimaan mikrobit syöjäsoluille joko suoraan tai aktivoimalla komplementin lektiinitien. MBL:n perinnöllinen puutos aiheuttaa opsonisaatiohäiriön ja liittyy lisääntyneeseen infektioherkkyyteen. Kuitenkin suurin osa MBL-puutteisista henkilöistä on täysin oireettomia. Täten MBL-puutoksen itsenäinen merkitys infektioille altistavana tekijänä on epäselvä. On esitetty, että MBL-puutoksen tulisi esiintyä liittyneenä johonkin muuhun immuniteetin häiriöön manifestoituakseen kliinisinä oireina. Mitään näyttöä tämän hypoteesin tueksi ei ole kuitenkaan esitetty. Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää MBL-pitoisuuden iänmukainen vaihtelu ja puutoksen esiintyvyys suomalaisessa väestössä. Lisäksi tutkittiin MBL-pitoisuuden vaihtelua infektion aikana sekä MBL-puutoksen merkitystä itsenäisenä infektioille altistavana tekijänä, ja liittyneenä muihin primaarisiin [immunoglobuliini A (IgA) -puutos] ja hankittuihin [krooninen lymfaattinen leukemia (CLL)] immunopuutostiloihin.

MBL-pitoisuus nousee syntymän jälkeen ja on korkeimmillaan yhden kuukauden iässä. Sen jälkeen se laskee saavuttaen aikuisten tason 12 ikävuoden paikkeilla. Suomalaisilla aikuisilla MBL-pitoisuudet olivat tutkituista eurooppalaisista väestöistä korkeampia kuin tanskalaisilla ja englantilaisilla, mutta matalampia kuin Grönlannin eskimoilla. MBL-puutoksen esiintyvyys suomalaisessa väestössä oli 5.3%, joka on korkeampi kuin muissa aiemmin tutkituissa eurooppalaisissa väestöissä.

Infektiota sairastavilla henkilöillä keskimääräinen MBL-pitoisuus oli korkeampi kuin terveillä. Yksilöiden väliset erot pitoisuudessa olivat kuitenkin huomattavia ja mitään tyypillistä nousua tai laskua ei voitu osoittaa infektion aikana. MBL-puutos ei osoittautunut itsenäiseksi infektioille altistavaksi tekijäksi. Infektioherkillä MBL-puutteisilla lapsilla IgG alaluokkapuutosten esiintyvyys oli kuitenkin korkeampi kuin niillä, joilla MBL-tasot olivat normaalit. IgA-puutteisilla tai CLL:ää sairastavilla henkilöillä MBL-puutos ei näyttänyt lisäävän infektioherkkyyttä.

Varhaislapsuuden korkea MBL-pitoisuus on selitettävissä synnytyksen aiheuttamalla stressillä ja altistumisella uusille ympäristön antigeeneille, myöhemmin lapsuudenaikaisilla infektioilla. Aikuisilla erot eri väestöjen välillä voivat selittyä geneettisellä vaihtelulla. Vaikka MBL-pitoisuudet olivat infektiopotilailla korkeampia kuin terveillä kontrolleilla, MBL-pitoisuuden määritys ei sovellu akuutin infektion diagnostiikkaan tai seurantaan johtuen pitoisuuden huomattavasta yksilöllisestä vaihtelusta. MBL-puutos yksinään ei osoittautunut infektioille altistavaksi tekijäksi, eikä aiemmissa tutkimuksissa saatuja, tähän viittaavia tuloksia voitu varmentaa. Tutkimuksen tulokset viittaavat siihen, että MBL-puutoksen tulee esiintyä liittyneenä johonkin muuhun immunopuutokseen ilmentyäkseen infektio-oireina. Toisaalta muut lievät immuniteetin häiriöt voivat muuttua kliinisesti tärkeiksi, kun niihin liittyy samanaikainen MBL-puutos. Selviteltäessä lisääntynyttä infektioherkkyyttä MBL-määritykseen tulisi liittää IgG alaluokkapitoisuuksien määritys. Tulevaisuudessa MBL-puutos voidaan mahdollisesti korvata seerumista puhdistetulla tai geeniteknologisesti tuotetulla MBL:llä, ja hoito voidaan tarvittaessa yhdistää esim. gammaglobuliinihoitoon. Kliiniset hoitokokeilut tuovat edelleen lisätietoa MBL:n merkityksestä immunopuolustuksessa.


Väitökset    Tampereen yliopiston tiedotus   Tampereen yliopisto