YliopistologoHL Martti Sinisalmen kunnallispolitiikan alaan kuuluva väitöskirja

Suomen kaupunkien keskushallinto 1927-1998

tarkastetaan perjantaina 7.5.1999 klo 12 Tampereen yliopiston Pinnin kiinteistön Paavo Koli -salissa, osoitteessa Kehruukoulunkatu 1. Vastaväittäjänä on dosentti Anita Niemi-Iilahti Vaasan yliopistosta. Kustoksena toimii professori Paavo Hoikka.

***

Sinisalmi on syntynyt Kauhavalla 6.6.1941. Hän on toiminut Porin kaupunginjohtajana vuodesta 1975 lähtien.

Sinisalmen väitöskirja ilmestyy Suomen Kuntaliiton tutkimustoiminnan julkaisusarjassa, Suomen Kuntaliiton painatuskeskus, Helsinki 1999. ISBN 951-755-273-4 ISSN 1237-8569

Väitöskirjan tilausosoite: Suomen Kuntaliitto, Toinen linja 14, 00530 Helsinki, puh. (09) 7711

Lisätietoja: Martti Sinisalmi, puh. (02) 621 1010 (työ), (02) 648 6473 (koti).

 

TIIVISTELMÄ

1920-luvulla synnytetty, omintakeinen Suomen kaupunkien keskushallinto on ollut pohjana niille kiivaille keskusteluille, joita vuosikymmenten aikana keskushallinnon järjestämistä koskevista kysymyksistä on käyty.

1930-luvun alun kaupunkien keskushallinto oli korostetun kaupunginjohtajakeskeinen. Kaupungin- ja apulaiskaupunginjohtajat olivat kaupunginhallituksen esimiehiä ja dominoivassa asemassa. Kaupunginjohtajiston tai heistä koostuvan jaoston yksimieliset päätökset olivat samalla kaupunginhallituksen päätöksiä. Kaupungin- ja apulaiskaupunginjohtajat valittiin toistaiseksi ja heidän erottamisensa oli lähes mahdotonta. Kunnallisesta kansanvallasta ei lakia säädettäessä eduskunnassa kuin sitä täytäntöönpantaessakaan esimerkkikaupungeissa käytetty yhtään puheenvuoroa. Demokratia unohdettiin tyystin. Ajan muoti-ilmauksia olivat keskitys, tehokkuus ja johdonmukaisuus.

1970-luvun puolivälissä apulaiskaupunginjohtajien määrän nelinkertaistuttua "kaupunginjohtajapuolueet" eräissä kaupungeissa kaupunginhallitusta valittaessa onnistuivat mitätöimään jopa kunnallisvaalien tuloksen. Se oli merkittävin yksittäinen syy kaupunginjohtajien äänioikeuden ja samalla puheenjohtajuuden poistamiselle.

Vuodesta 1977 lähtien kaupunkien keskushallintoa on uudistettu niin, että entinen dominoiva esimies on nyt kaupunginhallituksen alainen esittelijä ja hallinnon johtaja, jonka luottamus voidaan mitata. Kansalaisten ja päätöksentekijöiden välinen etäisyys on lyhimmillään sitten yleisen ja yhtäläisen äänioikeuden saamisen jälkeen. Valtasuhteet ovat kehittyneet niin, että kaupunginjohtaja on vieläkin merkittävin kunnallispoliittinen vaikuttaja ja kaupunginhallituksen puheenjohtaja luottamushenkilöhallinnon johtaja. Apulaiskaupunginjohtajien asema on merkittävästi heikentynyt ja heidän poliittinen voimansa kadonnut.


Väitökset    Tampereen yliopiston tiedotus   Tampereen yliopisto